14.1.2012

Hyvää tätä vuotta vaan kaikille. Viime vuosi oli upea lammas juttujen kanssa. Osaan totisesti kunnioittaa lampaita, miten hienoa villaa saan käsitellä. Ja miten ihanan kiinnostuneita ovat asiakkaani olleet tuotteistamme. KIITOS PALJON! Kaikki tytöt voivat lampolassa hyvin paksusti, joten karitsa määrä saattaa olla melkoinen, no sen näkee sitten maaliskuun lopusta alkaen. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Alkuvuoden olen aika hyvin ottanut rennosti, mutta pikkasen on jo nk tuli p...n alla, että myyntihommiin pitäisi päästä. Kangaspuut ovat käytössä, sähkörukki hyrrää jo kovin, karstauksesta puhumattakaan. Aikamoisen kiinnostuneita ihmiset ovat omien koiriensa karvoista kehrätystä langasta. Ja tosi monista karvoista tuleekin erittäin kaunis lanka. Tiedoksi vain, että kehrään sitäkin edelleen, hintaan 30e/100gr ja sillä määrällä tehdään ainakin yhdet tumput. Koirankarvahan on hyvin kevyttä, johtuneeko siitä, ettei siinä ole rasvaa.

Siitä tulikin mieleeni, että pitänee lähteä taas kehräämään...

14.11.2011

Kas kas kun on aika taas vierähtänyt :) Elämä on soljunut mukavasti ja uudet tuulet taas puhaltelevat.

Lampaiden teurastus on ohi, samoin taljat on osittain muokattu ja osa on vielä muokkaamolla. Voi että meidän pässykaritsoiden taljat ovat sitten hienoja ja toooooooooooosi isoja.

Uusi pässykkä on huseeramassa lampolassa, viihdyttämässä tyttöjä, mutta tosin yksi mammarainen on sitä mieltä, että äläs poika hötkyile, täällä on akkavalta.

Syksyn myyjäis ja markkinarintama on auennut. Pettämätön Seilimäen koti tuo aina kivasti asiakkaita. Ensi viikonloppuna sitten Turkuun Lammas ja vuohimessuille Tuijan kaa ja seuraavana sitten taas Espooseen WeeGee talolle. Kummatkin ovat tosi kivoja paikkoja, tulkaa kaikki sinne katselemaan.

Joulukuu alkaa kotoisasti Karjalohjan seurantalolla 3.12 mukavilla joulun odotuksen myyjäisillä. ja 4.12 olenkin taas Espoossa, tällä kerralla Villa Rulludissa. Nummelan naistenmessut on 10 - 11.12 ja uutuus juttuna minulle on kova rupeama, eli 16 päivää kestävät Tuomaan markkinat 7.12 - 22.12.

Saas nähdä kuin mummon käy. Joudun vissiin käyttämään jopa bussia :( Höh, enhän edes tiedä kuin bussilla kuljetaan, mennäänkö sisään ikkunasta vai ovesta, mihin maksetaan ja kuin paljon....tämmöseksi ihminen tulee kun käyttää aina autoa, mutta nyt en voi ottaa autoa mukaani. Selvittävähän siitä sitten on. Aikas pitkiä ne päivät siellä on... klo 10-19 arkisin, lauantaisin 10-18 ja sunnuntaisin 12-18.

Täytynee mennä taas sorvin ääreen, jotta saa tehtyä tarpeeksi tavaraa mukaan. Koitan olla hivenen aktiivisempi kirjoittaja.

7.7.2011

Terveisiä Porin farmari-messuilta. Hauskaa oli ja myyntiäkin, mutta keli ihan kamala. Ensin perjantaina ja lauantaina oli niin kauhea helle, että hiki valui pitkin selkää. Liikkua ei voinut yhtään, muten olisi hikoillut vielä enemmän. Litroittain meni vettä ja wichyä, eikä pissalla tarvinnut käydä kun kerran, eli se tuli hikenä ulos.  Lauantaina Marjatan kanssa lähdimme messu alueelta kohti autoa ja puolessa välissä matkaa alkoi ukkostaa ja sataa oikein kauheasti. Vesipisarat oli sellaisia gianteja, en ole ikinä niin isoja nähnyt, saati tuntenut. Parissa minuutissa kaikki vaattet olivat niin märkiä, että ne liimaantuivat ihoon kiinni ja paljain varpan kahlasimme vedessä. Autolla sitten saimme hieman kuivaa ylle vaihdettua. Sitten piti kuivat rillit ja nähdä auton ikkunastakin ulos. Porista pois pääsy tuotti vaikeuksia, vaikka Marjatta onkin suht hyvä kartan lukija. Ajoin kuulemma liian lujaa jotta hän ei ehtinyt lukea kadunnimiä. Tuli siinä sitten hieman oikaistua kaistalta toiselle kun mikäkin maalaistollo - ai minäkö?  :) No melkein pääsimme kakkostielle, kun poliisit siellä sitten viuhtoi meitä pysähtymään ja kääntymään. ai miksi? No sillan allahan oli ihan hirveästi vettä, eli eihän sitä nähnyt mitä siellä oli, mutta ei kuulemma enää tietä lainkaan. Voi vellit jos siihen olisin ajanut.... Kotiin pääsimme kuitenkin turvallisesti, eikä sitä vettä satanut enää Ulvilan ja Nakkilan kohdalla. Poria vaan piiskasi.

Heinät on kaadettu ja tietenkin meidän niittokone levisi. Eli meille myytiin viime vuonna kone jota oli hitsailtu ja nyt ne hitsisaumat repesi. Tanu onneksi tuli jeesaamaan ja kaikki heinät on kumossa. Nyt on pöyhintä ollut käynnissä ja huomenna aamusta pitäisi laittaa heinät karheelle ja sitten toivoa, että se on niin kuivaa, että saadaan paaleille. Lauantaiksi on näet luvattu taas ukkoskuuroja :(

Ei o heinän teko helppoa vaikka sanonta niin kuuluukin. Lauantaina Marjatta ja minä taas lähdetään aamusta puoli kuusi ajamaan Oripäähän ja sieltä Paimenenmäen tapahtumaan. Teemana on villa ja minä taas kehräilen siellä ja toivottavasti myös myyn. Yöksi kotiin ja pyhä aamusta uusi suunnistus.

16.6.2011

Voi itkut tätä lampurin onnea :(  Kun ei heinää saatu korjattua helteillä, niin nythän ne kaatuilee tuolla pelloilla. Missä kaikki heinän tekijät oikein ovat? Ihan niin kuin kaikki maajussit olisivat rikastuneet ihan hirveästi, kun ei enää rahasta tehdä toisille heinätöitä. "Ei meil enää tollasia puutarha jyrsimiä ole - mää teen vaan rullapaaleja - ei mul o aikaa kun omat heinät pitää tehdä." No sen ymmärrän tietty syyksi, mutta kellään ei ole enää pienempiä laitteitakaan. Traktorien ja lisälaitteiden koko kasvaa siinä määrin, että tuntuu maaseutu yrittäjän elämä olevan suht kannattavaa.

Noh, koska en saa heinänleikkaajaa, en karhentajaa/pöyhentäjää, enkä paalaajaa, niin onko siis pakko mennä pellolle viikate kädessä ja viskoo niitä peevelin rehuja seipäille. Onneksi peltoa ei ole enempää kun 3,5 hehtaaria. Voi olla että siihen hommaan ei naisenergia riitä kun minulla ja yhtä sitkellä sissillä Lauralla. No miesenergia ei ainakaan!

Emme saa edes kiinni kaveria, joka voisi hitsata meidän vanhaan fordsoniin pienet lisäosat jotta voitais ehkä yrittää homma hoitaa omilla niittokoneilla. Olisihan nämäkin asiat helppoja kun tukiaisia tippuisi hehtaarien mukaan, mutta kun se peevelin edellinen omistaja ei ilmoittanut peltojaan, niin me tipuimme pois. Niin että älkää suotta meitä kadehtiko, vaikka meillä onkin lampaita - tukiaisia ei tipu eikä lirise. Ihan omalla riihikuivalla hommat hoidetaan.

Jotenkin kuvittelin silloin ennen, että maaseudulla on naapuriapu aina olemassa. Neljän vuoden kokemuksella voin sanoa, että ei se nyt ihan paikkansa pidä. Varsinkin jos olet juuri muuttanut, niin saat maksaa monesta avusta jopa tuplahinnan. Ensimmäisenä vuonna meidän heinäntekijä sai itselleen 500 paalia ja veloitti meille jääneistä 500:sta sen 500 euroa. seuraavana vuonna pidimme heinät ite ja maksoimme siitä 700. Viime vuonna sitten olikin vähän edullisempaa, toinen heinän tekijä veloitti vain 500euroa. Tänä vuonna tuntuu kun ei isokaan raha riittäisi, siispä pitääkö nyt juosta kiiruusti traktori kauppaan ja ostaa iso komea traktori, kaikkine lisälaitteineen. Pitää melko varmasti. No ostetaan sitten samaan syssyyn kaivuri ja muut vempaimet, jotta voidaan hiukkasen kilpailla, kuka saa tehtäväkseen minkäkin homman. 

Kukahan tahtoisi meidän lampolan pahnat kompostoitavaksi? Ihan ilmasiksi saa tulla hakemaan jos tarvetta on... Toisaalta, kun se kaivuri saadaan, niin sittenhän voin käyttää hyvää luomuheinää omiin tarpeisiinkin. Kyllähän meille maantäyttöä mahtuu tänne. Lampaiden papanat kuivuvat niin pieniksi, että sinne ne valuu heinien alle siellä lantalassa.

Eli mitäs minä tässä vikisen, yhteydenotto pyynnöt vain agrimarkettiin, k-maatalouteen ja muutamaan muuhun paikkaan - rahalla saa ja hevosella pääsee.

7.6.2011

Olen ollut niin lopen kyllästynyt tietokoneisiin, että eipä ole huvittanut koko kotisivuja avata ollenkaan.

Nyt kuitenkin meidän terkkarista Piian (meniköhän nimi oikein?) takia päätin kirjoittaa. En olisi uskonut, että kukaan on kiinnostunut siitä, mitä tänne vuodattelen, mutta uskottava se kait on, kun jo useampi on asiasta maininnut. Tarkoittaako se nyt sitä, että minun pitää siivota suuni? Ei kuulkaas - siihen mä en lähde. Tämä blogihan on minun, joten jos jonkun korvat kuumottuu liikaa, niin kääntäköön sivua ja avatkoon jonkun toisen blogin. Katsos iän myötä tietyt asiat, joille ei oikein itse mitään voi, ovat sallittuja.

Esim, meidän lääkäri sanoi, että minulla on iän myötä tulleita kulumia, siis sellaisia joille en mitään mahda. Ei niitä tosin ole kuvattu, mutta tohtorilla on röntgen katse. Mutta mitenköhän ne sitten ovat parantuneet ja kivut lähteneet, eihän kulumat poistu. 53 veenä voin vaan todeta, että mieliala vaihtelee, olo on välillä kun vuoristoradassa, itkettää yhtenään, välillä kaikki hatuttaa niin armottomasti, että tekis mieli repiä navetasta seinät irti. Hikoileekin kun pikkusika ja suusta tulee mörköjä. Huom ne vaan tulee ulos, kysymättä lupaa, sellaisilta kun aivot, jotka normaali olotilassa sanoisi hei et kamoon, relaa vähän. Tälle ei mitään voi, mutta sen vaan sanon että herkkua ei tämä ikä ole, mutta ei sillekkään mitään mahda.

ystävättäreni Raili kertoi, että kun hänelle silloin 5-kymmisenä tuli raivopuuska, niin hän meni puutarhaan, otti lasten ammeen (joka kuulemma oli aina valmiina siellä häntä odottamassa) ja paukutti sitä vasten puuta, niin kauan että hiki virtasi, eikä käsivarsisa enää ollut voimaa. Mies kuulemma katseli välillä ikkunasta, mutta ei koskaan kommentoinut että: "helpottiko". Viisas mies - siin kohtaa on hyvä olla hiljaa, tai vaan hymyillä hellästi ja halata.

Toisaalta mieliala vaihteluiden ansiosta välillä menee lujaakin. Voi vitsi kun on kiva bilettää oikein rytinällä, tanssia ja laulaa loilottaa kurkun käheäksi - sommartiden hej hej,....... Haloo! Eiks pitäisi useimmin pitää kivaa. Elämähän menee ihan tylsäksi jos ei välillä päästellä iloja ilmoille. En kuitenkaan halua olla vielä sen ikäinen, etten muka saisi rymistellä mukana. Höh! Eihän mulla ole edes ryppyjä :) niin ei kukaan voi sanoa että olen liian vanha pitämään hauskaa oikein kunnolla. Sitten kun on tietyn ikäinen, niin on sellainen kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan jumittaudutaan kotiin, ei irroitella, osataan käyttäytyä, ollaan kun tikku paskassa. Mikään ei ole sallittua sitten enää. Kertokaa sitten kun minun pitää osata olla sellainen.

Kaiken maailman kesän alku rutiinit on nyt tehty: lampaat on ulkona, mammoilta on villat otettu, uima-altaam terassi alkaa olla viimeisiä nauloja vaille valmis, istutuksetkin jollain mallilla - siis minähän en ole viherpeukalo.

Seuraava lande-etappi on heinän teko. Tänä vuonna haluaisin naisenrgiaa meidän pellolle. Vain naisia. Ja vain mukavia naisia, jotka myös osaa pitää hauskaa: girls they wanna have fun, ooohh.... Eli ensin pinotaan heinäpaalit lavalle, sit puretaan pinkat puimalaan, sitten saunotaan, uidaan (ken haluaa), talo tarjoaa ruoat ja juomat. Ideana on siis naisten päivä ja miehet voi teidät tuoda ja hakea, mutta me pidetään hauskaa. Saas nähdä kuin käy.

Jaahas, tulipa taas tarinoitua. pitänee lähteä luovuttamaan pari nojatuolia asiakkaalle ja vastaanottamaan vuodesohva. niin että työniloa! huomasitteko en jaaritellut yhtään varvasvillasta tällä kerralla :o  :)  :D

16.3.2011

ja nyt alkaa olla aika kääntää sivua. Olen jo pidempään pohtinut mitä järkeä on pitää kotisivuja? mitä järkeä on olla facebookissa?

Kaikki ne ihmiset jotka haluavat saavat minut kiinni puhelimitsekin, toistaiseksi vielä vanhasta numerosta.

Nyt kuitenkin viikon mietin ja sinä aikana tod näk lopetan kotisivut, ihan varmasti "naamat", vaihdan s-postiosoitteen ja harkitsen puh nroa, ehkä se muutetaan salaiseksi.

Ainakin se poistuu kaikista laskuistamme ja kaikesta missä olen sitä pitänyt jotta minuun on saanut helposti yhteyttä jos on kysyttävää. En siis ole enää "palveleva puhelin".

Yleinen kysymys kuuluu: "onko teillä kotisivut?" Nyt voin kirjoittaa siis otsaan jo, että EI OLE. Kysy nyt kun kohdataan jos on kysyttävää äläkä yhteydenottolomakkeen kautta.

Kävi tässä reilu kuukausi sitten mainostenjaon yhteydessä, että meni vahingossa mainos luukkuun, missä luki "ei mainoksia" huom, lunta oli aika paljon silloin kansien päällä. Mainoksessa oli mun puhelinnumero, jotta ko mainoksen saanut henkilö olisi voinut ottaa helposti yhteyttä, mutta ei, kun tämä pikkusielu päätti kaivaa mun sähköpostiosoitteeni ja narista sitä kautta. Hei hertsileijaa sentään. Me emme laita kenellekkään joka ei halua mainosta yhtään mitään tahallaan. Eihän me edes haluta sellasta henkilöä tavata, joka ei ole kiinnostunut siitä mainostettavasta asiasta ja siks toiseksi mainokset maksavat ja se hirveä vaiva mitä tehdään mainoksen jaon yhteydessä. Mutta kiitos kun avasit silmäni...

Mun sähköpostiosoitteeni on henkilökohtainen, eikä siihen tarvii jauhaa sontaa. No tehdään siitä salainen, niin kirjoittaa voi vain ne, joilla on asiaa minulle ja haluaa keskustella kanssani - ja mielellään mukavista asioista.

ja sittenhän meille on tullut laskuttajaneitien unelma "sähköinen laskutus" tosi tosi yleiseksi...

mut annas olla kun se lasku vahingossa meneekin toimitusosoitteeseen eikä laskutusosoitteeseen, vaikka nimi päällä on sama, niin talon sisällä ei voi mitenkään siirtää ko paperia, vaan soitetaan perään...ivallisena: teil ei taida olla sähköstä laskutusjärjestelmää...

haloo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!taitaa olla sullekkin ihan uusi asia, kun just oppineena osaat soittaa joustamattomana että muuta keinoa ei ole. No helvetti, palauttakaa tuote ja olkaa ilman. Ei voi vähempää kiinnostaa tuollainen joustamattomuus. Asioin melkoisen isojenkin firmojen kanssa ja jopa verottaja - kuin myös esim Kela osaa puhelimitse siirtää puuttuvat tiedot tai paperit oikeaan osoitteeseen, vaikka heillä onkin kuulemma maine joustamattomuuddesta. No ei meidän kanssa.

Kannattais vähän miettiä, miksi esim laskutuksen kohdalla käytetään sähköistä järjestelmää, helppoahan se on kun heinän teko, maksaakin, mutta kuka sen maksaa?  mutta...taas tippuu joltain hamekansalta tuoli perseen alta. Ei sulle nykyiselle narisijalle kohta löydy töitä...mut narista kannattaa! Etsi työvoimatoimistosta töitä: "paikka avoinna narisijalle!"

Meillä ei ole sähköistä laskutusjärjestelmää, koska asumme paikassa jossa on paljon sähkökatkoja, jossa usein on tietokoneet tukossa ym...mutta se syy ei periaatteessa kuulu muille, eikä mun tarvitse selittää junttimaisuuttamme, koska yksi iso syy on se, että KAPINOIN vastaan asioita joiden kohdalla yhä enenevässä määrin olemme yhteydessä vain koneiden välityksellä.

Tulkaas sähköset nörtit kattomaan kuin hauskaa on tapahtumissa, missä ihminen kohtaa ihmisen. Miten puhumalla kerrotaan asioita, missä hymy ja lämpö kohtaavat, kuin mielenkiinnolla ihmiset aidosti kuuntelevat ja oppivat ja muistakaa nyt hyvänen aika, että on vielä paljon ihmisiä joilla ei edes ole tietokonetta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! joten mistä nettiyhteys...

Kun kirjoitamme tekstiä, se on mustaa ja valkoista, siinä ei ole yhtään värisävyä, ei vaaleanpunaisia ruusuja, ei sinistä taivasta, ei auringon tuomaa valoa, ei ilmettä ei tunnetta. Se on vain tekstiä ja senkin voi lukea väärin. Mutta helppoahan se on kirjoittaa, puhumallahan voi joutua näyttämään jopa tunteensa.

kevennys tähän "hatutukseen"...mustaa valkoisella:

Meillä oli K-lohjan seurantalolla 6.3 ihana myyntitapahtuma ja jaoimme pari päivää aiemmin Lauran kanssa 2000 mainosta, K-lohjalle, Sammattiin, Suomusjärvelle, Toijaan, Kiskoon, Perniöön, Lönnhammariin ym ym, joku jäi nyt pois. No mainos alkoi Kutsu Sinulle ja tietenkin olin laittanut omakätisen allekirjoituksen ja puhelinnumeroni lorun loppuun.

Puhelin taas soi kerran ja eräs mies soitti kertoakseen että hän ei pääse tapahtumaan, kun hänellä ei ole autoa, mutta jos minä voisin tulla hänen kanssaan heidän paikkakunnan tanssiaisiin...

2.3.2011

se on moro! Kiitollisena tässä ihastelen kanssaihmisten tarmoa ja viitseliäisyyttä, sekä yrittämistä. Minusta oli tänään juttu Länsi Uusimaa lehdessä - huom en ole sitä vielä itse nähnyt - ja aihe käsitteli tietääkseni varvasvälivillaa. No eihän siinä jutussa tietenkään yhteystietojani ollut, niin nämä älykkäät henkilöt, jotka miettivät miten saavat minuun yhteyttä osaavat ottaa selvää kunnasta puhelinnumeroni, tai sitten löytävät tämän blogin, ja muitakin keinoja on ollut. Hyvä te kaikki!!!!!

No samassa jutussahan on maininta, että Karjalohjalla järjestän "HYVÄ FIILIS" tapahtuman ensi sunnuntaina klo 10 - 15 ja kaikki ei sinne pääse, mikä on vahinko, koska vaikka meidän ohjelma on monipuolista ja hyvin läheistä, niin itsekkin paasaan taas oikein sydämeni kyllyydestä varvasvälivillan erinomaisuudesta. ja siis, mitä sitä tartteis paasata, kokkeilkaapa hyvät ihmiset. Pahempikin parkkinahka pehmenee kun saa käsiinsä suloisen pehmosta, ihanan kuohkeaa, kuin untuvaa, hieman tuoksuvaa, kevyesti pestyä, lampaan karstavillaa.

Taidanpa laittaa puhelinnumeroni tuonne myydään sivulle, niin teidän on helpompi ottaa minuun yhteyttä. En tiedä miksei se siellä enää ole? Olen tosin luvannut etten ole mikään tekniikan ihmelapsi, eli aina kun jollekkin sivulle jotain laitan, niin toisesta taas tippuu joku muu asia pois. Seli seli. No kuiteskin, niin kauan kun meidän lampusilla villaa piisaa, niin kauan on meillä myös varvasvälivillaa. Nyt en tosin raaski niiltä villoja viedä kun vauvelit ovat juuri kohta syntymässä. Tai mistä sitä tietää vaikka joku juur punnertaisi lampolassa. No kunhan saan tämän kirjoitettua niin taas on aika mennä katsomaan tilannetta.

KIITOS siis teille kaikille siitä, että olitte kiinnostuneet Erjan kirjoittamasta jutusta ja KIITOS kun otatte yhteyttä ja KIITOS kun haluatte käyttää meidän varvasvälivillaa. En uskalla enempää kirjoitella lampaista, koska siitä tulee taas sitten romaani ja tehän jo tiedätte kantani lampaisiin :)

Niin ja KIITOS myös siitä, että pelastitte kunnon pahanmielen minulta. Tiedättekö, että toiset ovat koulukiusattuja, toiset työpaikalla kiusattuja, toiset seksuaalisesti kiusattuja ja minulla on eräs henkilö joka kiusaa aina tilaisuuden tullen oikein kurjasti ja hän on entinen, hyvin läheinen ihminen minulle. Kiusaaminen on sellaisella tasolla, jotta jos ystäväni eivät olisi itse tilanteita huomanneet ja nähneet, eivät uskoisi minua. Ei äitinikään usko, mutta hän ei edes halua nähdä asiaa minun näkökulmastani, vaan syyttää minua siitä, että ajattelen pahaa ko ihmisestä. No koitappa ajatella hyvää jostain joka hankaloittaa elämääsi, joka karttaa sinua, joka on ivallinen paskiainen, ei puhu ja tekee tekoja, joista kärsivät muutkin ihmiset. Kuten esimerkiksi asiakkaani. Kun sitten jälleen saan kuulla kaikenlaista ikävää äidiltäni, miten paha olen, niin tietenkin kysyn hiljaa, että miks hitossa hän soittaa minulle, kun olen niin hemmetin paska. Tämän päivän syytöksien takia jälleen koin oikein kurjaa mieltä, mutta TE pelastitte päiväni. Te kaikki, jotka välititte erilaisia viestejä luettuanne lehden, kuullessanne laskiaissunnuntai tapahtumasta ja teiltä myös jotka osallistutte tapahtumaan.

Mitä siis teen parilla kurjalla ihmisellä elämässäni kun näin paljon on ihaniakin olemassa ja vielä suht vieraita minulle. Mutta en minä niistä tai oikeastaan hänestä kurjasta eroon pääse, vaikka muuttaisin kuin kauas ja vaikka en haluaisi kuulla hänestä enää ikinä mitään, heitä ei saa pois pääkopasta eikä iholta vaikka kuinka raapisi. Onneksi sydämestäni sain - tuli liikaa haavoja.

Onneksi voin itse huutaa ääneen suurta rakkautta lapsiani kohtaan, miestäni, meiän elukoita, hyviä ystäviä ja kaikkia joista pidän suuresti.

Onneksi te ihanuudet olette olemassa :) Voikaa hyvin!

18.2.2011

Hellurei ja hellät tunteet! Olen hirveästi laiskotellut kirjoittamisen kanssa. Mutta en muuten laiskotellut. Seilimäen puoti on ollut auki joka lauantai ja asiakkaita on käynyt eri päivinä eri määrät. Viime lauantai oli pohjanoteeraus, kävi vain muutama. Haloo ihmiset nyt tarvitaan rukkasia ja turkispohjallisia ym kun on tällaset tulipalo pakkaset. Turha sitten jälkikäteen vinkua kun oli sormet aina ihan jäässä tai varpaat tai kaula. Julia on aika ihana mainostaja. Luokkakaverilla kun on näpit jäässä, Julia antaa omat lammasrukkasensa kaverille ja sanoo: "kokeiles noita...meiän mummu tekee näita, ne on tosi lämpimät. Soita mun mummulle, niin ei sinunkaan näpit enää jäädy!"

Mutta on se kumma kuin päätä vaan hakataan petäjään, pidetään tumppuja ja fleecehanskoja tai mokkasormikkaita ja PALELLAAN, kun olisi tarjolla kunnon suomalaista käsityötä ja aitoa lammasrukkasta. Mut omat on näppinne. Minä ainakin käsityöläisenä tarvitsen sormiani vielä kauan. En tahdo niihin mitään kolotusta.

Tällä hetkelläkin minulla on työn alla vanha "pormestarin" sohvakalusto. Jos sormia särkisi, niin 72 jousta jäisi sitomatta.

Ja jos nyt joku alkaa inistä minulle siitä, että turkis on lampaasta, niin voihan riepu vieköön. Niin se on lankakin. Lammas, ennen kuin se on taljaksi asti päätynyt, on ollut ihan muuhun tarkoitukseen kasvamassa kun rukkastuotantooni.

Minulla on suuri kunnioitus lammasta kohtaan. Alkaen syntymästä. (muuten synnytykset alkavat 1.3....) Voi että miten ihanaa on katsoa kun pienen pieni karitsa määkii pienesti ja yrittää hamuta ylös mamman tissille. Kun se pienen pieni karitsa kasvaa, huom joka päivä silmissä ja näet sen hyppivän pieniä iloisia pukkihyppelyitä, kuin se jekuttaa naapurikarsinan mammaa, joka on raivoissaan naapurin pikkuriiviö-pässykästä. Kuin ihanan hellyyden kipeitä ja sulosen pehmosia, pyyteettömiä ja luottavaisia ne ovat. minkä määrän rakkautta, hellyyttä ja rapsutusta ne kaipaavat ja myös SAAVAT! Olenko siis hirviö, vain eläimen nahkaa jahkaava, rahankiilto silmissä, ahne, eläintä toisarvoisena pitävä paskiainen, mihin luokkaan miltei kaikki pistetään, jotka käyttävät eläimestä saatavia materiaaleja myyntitarkoituksiin.... Ehei kuules nyt ekoviherpipertäjä, jos tuollaista väität, niin katoppa peiliin ja tee pieni vertailu mitä tuotteita itse käytät ja missä oloissa. Kaikki tuntemani lampurit ovat hyviä eläintenhoitajia. Ja jos se viimeinen tuotos mikä lampaasta lähtee on talja, joka sekin on täällä Suomessa hyvin muokattu ja sallittuja, ekologisia aineita siinä käytetty, niin eikös silloin lammas ole suuressa arvossa? Ainakin Suomessa!

Miettikääpäs: Näilläkin pakkaskeleillä me lämmitämme talomme puilla (vaikka KYLLÄ meillä on pattereita). Makuuhuone jossa nukumme on talon viilein huone. Kun sitten yöllä herään jääkalikkana ja vedän meidän "mamman"taljan jalkojeni päälle, niin nopeasti uni tulee takaisin ja on ihana olo. Muistan aina mammaa lämmöllä...mamman hyvä elämä jatkuu edelleen ja vieläkin antaa - ainakin meille lämpöä ja läheisyyttä.Niin, että repikää siitä!

Ehkä aamukahville - palopuhe on pidetty :)

ugh, olen puhunut!

22.12.2010

Hyvää huomenta ja hyvää joulun odotusta kaikille tasapuolisesti. Joka vuosi päätän valmistautua jouluun tarpeeksi ajoissa, koska inhoan ruuhkissa kulkemista, mutta kuis taas kävikään. Eilen suurin osa tuli kuntoon, mutta vielä hiukan puuttuu. Samoin ruoat hankitaan vasta huomenna eli aaton aattona. No tämä viime tinkahan on ihan oma vikani. Siinä hyötyy kauppias ja hupenee oma lompakko, koska pakokauhun vallassa valitsen tuotteita hintalappuihin katsomatta. Ei ehdi....ja taas on tonnin köyhempi. No ei sitä kannata surra, kun sen tietää eikä koskaan paranna tapojaan, niin ihan on oma vika.

Hienosti sain vietyä loppuun myyntitapahtumat. 19.12 oli vielä Wanhassa emännässä joulumarkkinat ja siellä tietysti olin mukana. KIITOS tosi paljon kaikille ihanille asiakkailleni. Te mahdollistitte sen asian, että uskon tuotteisiini. Ensi vuoden alusta sitten avaamme Mankkaalle lauantai puodin 8.1.2011 alkaen. Tulkaa katsomaan mitä siellä on ja pelkästään jo se, että viitsitte tulla, niin on kivaa. Ei tarvitse olla tunnetta että sieltä pitää ostaa kun astuu sisään. Voisit tulla ihan vaan moikkaamaan. Seilimäki 13 on osoite ja avoinna varmaankin 10 - 14, täytyy jutella asiasta muiden myyjien kanssa. Mutta tuon ajan ainakin minä voin luvata.

Onko tietoa kellään, mistä saisi suht helpolla ostettua traktorin. Juu, juu, tiedänhän minä että keltasesta pörssistä tai agrimarketista, mutta sanoinkin SUHT HELPOLLA :) Meidän Fordsoni on aika pikkanen vempain. Ja vaikka se takalana helpottaa lumen luontia, niin kyllä alkaa tie jo olla kuin joku kouru. se lana on niin kapea. Maasturilla meille pääsee suht näppärästi, mutta muilla pikkuautoilla ei kannata edes yrittää.

Olen joskus aikojen alusta opettanut lapsilleni tiettyjä perinteitä, kuten riisipuuron syönti aattoaamuna. Itse en tykkää koko riisipuurosta, enkä edes sen valmistamisesta. Joka joulu näin vanhemmiten lapseni pakottaa minut tekemään sen. Niin kävi tänäkin vuonna. Teemuhan ei ole paikalla, mutta Laura ilmoitti, että he tulevat Julian kanssa heti aattoaamuna meille, riisipuurolle ja aamiaiselle ja muista sitten että puuroon vain yksi manteli...siispä minä teen riisipuuroa. Itehän koko perinteen olen heille tehnyt. Eräänä jouluna tässä taaksepäin yritin olla tekemättä, mutta Teemu sai valtavan hepulin. Puuroa on saatava. :) no tehdään sit sitä puuroa. Yleensä meillä on kinkku paistettu aaton aattona ja sitä sitten saa syödä niin paljon kun haluaa, ennen aattoateriaa. Nyt kun Teemu ei ole mukana, Laura ei syö possua, niin teimme hienon kalavaltaisen menuun. Eilisellä shoppailulla sitten kuitenkin mukaan tuli pateita ja 7 kilon kinkku.  voihan pojat, siinä on mummulla ja papalla kaksistaan syömistä. Ei voi jättää pois sitä tuoksua mikä tulee joulukinkun paistamisesta. Mutta nyt saamme joulupuuron kanssa syödä myös joululimppua kera kinkun. Tuli kinkusta sitten mieleeni kun mennä vuonna eräs ystävämme lähetti meille joulukortin jossa oli joulupossun kuva ja tekstinä hän oli laittanut, että ihminen on sitä mitä syö....Jo nyt tuli huono omatunto siitä kuin paljon rasvaa ja kolesterolia kertyy kun kinkku tupsahtaa massuun. Iik. onneksi voin vvarmaankin järjestää taas jonkun tempauksen mihin voin tehdä hernesoppaa.

Ja vielä KIITOS kaikille joulukortin lähettäneille. Minä en tänäkään vuonna laittanut yhtään korttia menemään. tulee kauhean huono omatunto siitäkin, kun postilaatikossa on valtavasti joulukortteja ja itse en moista saa aikaiseksi.

Arvatkaapas mikä on minun suurin odotus jouluaatolle? Se kun me istumme aamiaisella, Laura, Julia, Jukka ja minä ja sitten me soitamme Teemulle Thaimaaseen.

10.12.2010

Nyt alkaa olla takki tyhjä. Niin paljon kun tykkäänkin käydä myymässä, niin alkaa jo tuntua siltä, että voisin aloittaa joulun valmisteluja. Yksi syy tietysti tähän lopahtamiseen on ihan karmea flunssa. Viime viikonloppuna olin tapahtumissa aivan umpijäässä ja sisäinen palelu jatkui sitten itsenäisyyspäivään, jolloin tietty kuume nousi ja nuha ja törkeä yskä. Nyt pitäisi vielä mennä Nummelan naistenmessuille myymään. Huhuh, hunajaa menee lusikkatolkulla, samoin teetä ja glögikin alkaa jo maistua huonolta. Alan vähitellen ajatella että en osallistu 18 ja 19.12 tapahtumiin, vaan keskityn muihin asioihin. Tämän syksyn hittituotteita ovat olleet lampaanturkis tuotteet. Taljoja on mennyt tosi monta, eli melkein kaikki. Turkisrukkaset sain kehiteltyä ja ne teki hyvin kauppansa, samoin turkisrannelämppärit. Oli ihan nastaa, kun eräs rouva oli ostanut weegee talosta turkislämppärit ja tuli sitten Rullikseen kertomaan minulle, että ei voi elää enää ilman niitä ja toi kaverinsa ostamaan samanlaiset. Pohjallisia tietenkään unohtamatta. Se on varmaan niin, että viime talven kylmyys on jäänyt niin monille mieleen, että jokainen tahtoo valmistautua tähän talveen nyt niin hyvin kun mahdollista.

Älkääpä siis huolestuko, vaikka en myyntitapahtumiin aio hetkiin mennä, niin kauttani saa kaikenlaisia lämpösiä turkis juttuja. Ensin on saatava taas lankoja tehtyä. Olen erään asiakkaani pettänyt nyt niin monta kertaa kun olen antanut muiden asioiden mennä lankojen teon edelle. Hän odottaa ihan pistoksissaan oransseja ja turkooseja lankoja. Hyi minua! Viime viikonloppuna tuli taas koirankarva tilaus ja Nummelaan tulee yksi asiakas tuomaan koirankarvoja kehrättäväksi. Vaikka sen kehräys on kallista puuhaa, niin onhan se koira ja lammas yhdistettynä tosi lämmintä lankaa. Siinä on kauhean kova homma saada langaksi asti ja sen 100 grammaa päivässä saan korkeintaan tehtyä. Karstaaminen on jo aika vaikeata. Vaikka mun unelma sähkökarstamyllyni onkin loistava aparaatti.

Hei muuten, nyt kaikki jotka haluavat sen sähkökarstamyllyn vielä tämän vuoden hinnalla, niin tilaus ennen 20.12.2010, koska sitten menee Louet joululomalle ja tammikuussa on kalliimmat hinnat. Toimitus on kuitenkin vasta tammikuun lopussa, koska Louet ei ole saanut moottoreita vielä kotiin. Siksi tuotanto seisoo hieman. Hinta nousee noin 6% ja samoin rahti. Rahtikin on konekohtainen, eli ihan sama tilaanko 1 vai 10 kerralla.

Nyt ei oikein juttu kule, on sen verran töhkää pää täys (ai! onko siinä jotain uutta :) ). menen siis soffalle, kietoudun peittoon, hörpin kuumaa kahvia ja väistelen koirien halaamisia. Oikeesti, meidän Tahvo halaa sillailla, että sen tassut on molemmin puolin. Se on kauhean läheinen. Kolme airkkua mielellään tulee saman peiton apajille, jos vain päästän ne. Sitten aikani tuijoteltuani kynttilän liekin lepatusta ja kun se kahvikin on jo kylmennyt taidan aloittaa taas kehräämisen. Sen pienen aparaatin takia voin edelleenkin siis olla soffalla ja peitto ympärillä, kun ei tarvii polkea! Kyllä elämä on helppoa :) Voikaa hyvin ja keksikää joku juttu, että pääsen tästä räkätaudista heti, huomenna pitäisi olla fressissä kunnossa ja pahalta näyttää... 

23.11.2010

AI HURJA!!!!! Viimeksi kirjoittelun jälkeen elämä on ollut yhtä messuilla ym tapahtumissa käyntejä ja sama jatkuu jouluun asti. Kaikkina viikonloppuina olen kumpanakin päivinä myyntihommissa. Mutta mitä muutosta on tapahtunut sitten viime kesän - myynti on kasvanut ihan hurjasti. Huhuh kuinhan mahtaa "sorvi" kestää. :) Ensimmäisen mahdollisuuden näin Vihdin Wuosisatamarkkinoilla, että ihan oikeasti tällainen villoilla sortteeraaminenkin voi olla kannattavaa. Seuraavaksi Osaava nainen messuilla Turussa. Isänpäivä viikonloppuna taas järjestimme meidän talossa Mankkaalla 10 osaavan kädentaitajan kanssa tapahtuman ja sekin oli loistava juttu. Miten ihmeessä ihmiset osasivatkin tulla sinne niin sankoin joukoin. Viime viikonlopun ramppasin taas Turussa. Siellä oli lammas- ja vuohimessut, oi ei miten kivaa... Oli tosi mukavaa kun kaikilla oli vain lammas ja vuohi aiheisia tuoteita myynnissä ja asiakkaat olivat erittäin orientoituneet (olikohan tuokin nyt oikea sana, en tiedä, mutta näyttää komealtä.) tähän lammas aiheeseen. KIITOS Turkulaiset ja muutkin lammas fanit.

En ole turhan takia ollut lampaan puolesta puhuja. Monet muutkin ihmiset tajuavat kuin hyvä eläin se on ja niin terapeuttinen. Villa on aivan uskomatonta. Mietippä nyt sitä, että jos minä ex-espoolainen nirppanokka pesen haisevaa lampaan villaa omassa kylppärissäni ja huuhtelen sitä paljain käsin nyrpimästä nokkaani, että jotain säväreitä siitäkin saa. Huhuh taidan olla aika hurahtanut. Koko prosessi villan käsittelyn kohdalla on aikamoisen ihanaa. Kunnioitus lammasta kohtaan on kasvanut hirvittävän paljon. Hyvä lampuset!!!!!!!!!

Nyt olen aikeissa hommata paksulanka neulekoneen. Sotii kyllä hieman tuotanto-ajatusmaailmaani kohtaan, mutta näin kärsimätön ihminen kun minä olen ei jaksa käsin kutoa. Hyvät tuotteet ovat mielessäni ja erittäin kehityskelpoiset - nimittäin minähän en ole mikään villasukan tekijä. Kahdet tumput sain viime vuonna tehtyä ja nekin oli Julialle. Ei neulekone tulisi ihan toisenlaisien tuotteiden käyttöön. Siitä lisää sitten kun neulekone on talossa. Täällä Karjalohjallahan ei ole kauppaa mistä niitä saa ostaa :)

Sukulaisrouva on tulossa Karjalohjan kylpylähotelli Päiväkumpuun kuntoutukseen. Mietin tosi paljon kuin hän erittäin seurallisena ihmisenä jaksaa siellä olla puolitoista viikkoa. Ihminen joka on "kaupunkilainen" koko sielultaan ei saa Karjalohjasta oikeaa kuvaa parissa viikossa. No toivottavasti kuntoutus tehoaa nopeammin, mikään riemuloma Rivieralla se ei ole. Tarkoitushan on kuitenkin sekä kuntoutua että ottaa rauhallisesti ja se on siellä mahdollista.

Nyt on taas se hetki aamusta, että on pantava työt alulle. Ensi viikonlopun WeeGee talon joulutapahtumaan on saatava toimivia tuotteita. Kunhan nyt herään ensin...

20.10.2010

Eilen, tiistaina sattui yhtä sun toista. Mm tyttökoiran kohtu poistettiin ja nyt se reppana kulkee täällä tynnyri päässä ja törmäilee joka paikkaan. Pojat vikisee, kun eivät pääse tytsän luokse. Homma on ohi, pieni haava, asiansa osaava eläinkirurgi ja lompakkokin keveni mukavasti. Onneksi nykypäivänä määrätään koirillekkin kipulääkettä ja tietty antibioottia jälkihoidoksi. Leikkaus on leikkaus.

Laura teki talokaupat eilen! Onneksi olkoon. Oli vaan aikamoinen yllätys, kun näytöillä oli joka makuuhuoneessa yhdellä seinällä oikein rivistö vaatekaappeja kussakin, niin kun eilen meni paikan päälle, siellä ei ollut yhtäkään. Siis ei yhtään säilytystilaa vaatteille. Ihmettelen minä, että asiaa ei näytöillä mainittu. Noh, Jukka ja Laura vaan naureskeli, että ovet ja ikkunat sentään jäi. Ymmärtäisin jos kämpässä olisi edes vaatehuone, mutta ei. Siis huom kaikki ihmiset...kyselkää aina näytöillä, kuuluuko hella mukaan, kuuluuko tämä jääkaappi vai onko se joku paska tuolla autotallissa. Yksi välittäjä kertoi, että toiset riisuvat kämpän siten, että jopa vessapaperitelineet lähtevät, siis sellaiset halvat ja muoviset rötiskät ja seinään jää sitten kivat jäljet. Luulisi että nämäkin ko myyjät olisi voinut sillä rahalla jättää muutaman kaapin. Toinen asia mitä kaikki myyjät voisivat tehdä...peskää ne omat likanne pois. On inhottavaa tulla asuntoon jonka hellalta saa kaapia mönjiä, tai jääkaapin ovea ei saa kiinni kun tiivisteet on tosi sontasia. Siis nyt en puhu Lauran talosta yksinään tai meidän kohteista vaan niin monesta jotka on nyt nähty ja koettu. Välittäjistä on nyt viime vuosina ollut monenlaisia kokemuksia. Tosi monilla on taso laskenut ja pahasti.

Ennen oli siten, että välittäjä teki toimeksiantosopimuksen myyjän kanssa ja möi hänen asuntoaan sovitulla hinnalla. Eli toimeksiantaja on tavallaan työnantaja. Toisilla välittäjillä tilanne muuttuu kuukauden päästä viimeistään ensimmäisestä näytöstä. Alkaa hinnanpudotus. Huom...vaikka kukaan ei olisi tullut näytöille alkaa hinnan pudotus ja sättiminen siitä, että hinta ja laatu ei kohtaa. Kuulemma näytölle ei tule kukaan jos hinta onkorkea. mutta jos nyt katsoo monen välittäjän ottamia kuvia, niin voi taivas minkälaisia ne ovat. Yleensä se mielikuva koetaan asunnosta kun katsotaan netistä kuvia asunnosta. Kuvat kertovat paljon. Jos verhot on vedetty sivuun, siten että ne on ihan rytyssä, niin ei paljon innosta. Ja kuka mitään verhojen kuvia haluaa, vaan kuvia huoneista, eri kulmista. Joidenkin pitäisi muistaa, että ruokkivaa kättä ei pitäisi purra. Välittäjän pitäisi pystyä olemaan luottohenkilö, sekä ostajalle että myyjälle. Liksa on kuitenkin hemmetin hyvä/kohde. Esimerkiksi meidän mökki meni kaupaksi ensimmäisellä näytöllä ja välittäjän palkkio oli 9000euroa. Sikahyvä tuntipalkka. Itse taannoin toimin asuntoesittelijänä, siis en ollut laillistettu kiinteistövälittäjä. Ja jo silloin, vaikka sain prosentit toimiston prosenteista, niin palkkani oli aivan huikea. Kyllä minusta palkan eteen pitää tehdä kunnon työtä. Kummankin osapuolen, niin myyjän kun ostajan täytyy tuntea olevansa turvassa, mutta liki joka kerta jompi kumpi kokee saaneensa pientä vääryyttä jossain asiassa. Miksiköhän? Kun ei osaa kaikkea kysellä. Vaikka olen toiminut alalla ja omiakin asuntoja olen myynyt 5, niin tämän maatilankin kohdalla, en vieläkään osannut kysyä ja pyytää paperille kaikkia asioita tarkasti. Luotin välittäjiin ja jopa myyjiin. Minä vanha busines witch menin kuin meninkin vipuun. Tosin monet pahat asiat on kääntynyt voitoksi myöhemmin. Asuntoasioissa on isot asiat ja päätökset kysessä. Mutta seuraavaksi myyn taloni itse, tai sitten haluan tavata ainakin 5 välittäjää ennen kuin teen päätöksen valinnasta.

18.10.2010

No niin, nyt on lammashommat tehty. Viime viikolla oli teurastus, paloittelu ja lihojen jako. Se meni hyvin kaikin puolin, mutta moni jäi ilman hyvää karitsa. Se oli harmillista, mutta kun on vaan tietty määrä kerralla ja silloin on oltava nopea, jos tahtoo tuoreena lihat.

Lauantaina oli keritseminen. Voihan pojat kun on hyvännäköistä villaa. Ihanan kiiltävää ja kikkaraista ja harmaissa on monia sävyjä. Huh hulluksihan siinä tulee kun niitä katselee. Ei tosin pitäisi katsella. On vaan pari viikkoa aikaa kn on osaava nainen messut ja sinnehän se nenän suunta on. Ei ole hajuakaan paljonko siellä pitää tavaraa olla, mutta yritetään pitää tuotantolaitos vauhdissa siihen asti. Viime viikon työntekoa häiritsi nämä teurastushommat ja tätä viikkoa keskeyttää tyttökoiran leikkaus ym sivujutut.

Stressi painaa päälle, kun ylimääräisiä huoliakin pitää kantaa. Laura on ostamassa taloa täältä Karjalohjalta, koska työnkuvan muuttuessa menetti työsuhdeasunnon. Mutta hänen eksänsä pistää hanttiin, että tytär ei saa muuttaa mukana tänne "junttikylään" missä kuljetaan vaan lantsarit jalassa. :)

Onpa harmi kun ajattelee noin itsekkäästi hommaa. Espoosta ajaa Karjalohjalle 45 minuuttia. Maalla on lapsen hyvä asua ja pienen paikan hyvä puoli on se, että puoli kylää pitää huolta, kun tuntee lapsen, jos jotain sattuu. Tutustuttaminen paikallisiin lapsiin on alkanut jo viime kesänä. pienen koulun edut mahdollistaa yksilölliseen opiskeluun. Harrastuksia on lähellä ihan hirveästi.

Talo jonka Laura on ostamassa on hyvällä paikalla keskustan tuntumassa. Valaistu kävelytie koko matkan kotoa koululle, bussipysäkki vieressä, jos ei huvita kävellä tai pyöräillä.

Jos meidän talosta olisi kysymys ymmärtäisin hyvin, koska meilläpäin ei ole edes katuvaloja, vaikka koulu onkin puolentoista kilometrin päässä.

Siinä talossa on lapsen hyvä asua. Oma iso huone. Takkahuoneen varaavan takan lämpö leijailee joka puolelle kivasti. Puulämmitteinen sauna. iso kylpyhuone, kodinhoitohuone, erillinen wc. Vieras huone ja äidin makuuhuone. keittiö ruokailutiloineen on kiva ja normaalien sähköaparaattien lisäksi vielä puuhella. se on hyvä, nimittäin jos on tosi pakkaset, sillä saa nopeasti koko talon hirveän lämpimäksi.

Laura on hyvä äiti. Auttaa koulunkäynnin suhteen siten että tytön numerot on hänen ansiostaan hyvät. Ostaa vaatteet ym tarpeelliset mitä lapsi vain tarvitsee. Kuljettaa lasta lääkäreissä, harrastuksissa, isälle edstakaisin ym. miten voi olla edes mahdollista, että toinen pistää kapuloita rattaisiin...varsinkin kun itsestä ei samaan olisi. Eikä lasta pois isältä oteta. Hän käy vain koulua eri paikkakunnalla. Nyt pitää ajatella lasta, eikä kostaa äidille.

Itsekkyys ja kateus - ne ovat pahoja ominaisuuksia. Olen omia lapsia yrittänyt opettaa sellaisiksi, että älkää ikinä kadehtiko ketään eikä mitään, koska niin kauan kun teillä on järkeä päässä ja kaksi tervettä kättä, kaikkea saa mitä haluaa, vain taivas on rajana.

Ja jotta en ajattelisi koko ajan sitä pientä tyttöä, niin menen nyt töihin ja toivon, että eräällä löytyisi edes pieni hitunen sieltä päästä jotain, jota kutsutaan aivojen käytöksi.

Miksiköhän kaikki tänä päivänä ihailevat kotisivuja ja kysyvät kai sulla on kotisivut? En ikinä jaksa enkä edes viitsi ottaa kuvia ja pitää ajantasalla tuotteita mitä meillä on. Noh ehkä se johtuu siitä, että valikoima vaihtuu ja käsityöläisenä en osaa tehdä kahta samanlaista tuotetta. Eikö pelkkä blogi riitä? Noh sehän ei tietenkään anna hyvää yrityskuvaa. Tosin en edes tahdo mitään tylsiä yritys sivuja. Kuvat on kylmiä ja tylsiä, huonosti luettavissa. helppohan sinne on kirjoittaa yrityksen historiikki, yhteyshenkilöt, myytävät tuotteet, yhteystiedot ym. Omasta firmasta en taatusti tee yhtään kotisivua ja saas nähdä viitsinkö jatkaa edes lampurihommista ja Bää-tuotteesta (olenko jo muistanut mainita, että BÄÄ -tuote on nyt rekisteröity tavaramerkki, lällällää ja sillä lähetään maailmaa valloittamaan) kunhan vuosi vaihtuu. Toisaalta mitä järkeä on pitää blogia? Julkista päiväkirjaa... Jos kaikki ajatukseni nettiin pistäisin, niin sus siunakkoon kun monen korvat kuumottaisi. Olen nimittäin lopen kyllästynyt vääryyteen, paskan jauhantaan, kieroiluun, epäaitouteen, epäinhimillisyyteen.

 Muutin maalle sen takia, että niityt ei vääristele totuutta, lampaat ei kieroile, vanhat rakennukset ja vanhat puumme ovat aitoja, ajan saatossa muotoaan muuttaneet. Luonto ympärillä luo hyvää mieltä. Jopa askeettisiin tilanteisiin jouduttua, sähkökatkojen ym luonnon voimien takia, ei harmita, vaan osaa suhtautua. Kun tie on poikki, se on poikki. Kun talo viilenee, niin hae liiteristä puita ja lämmitä se. Niin tai jos ei jaksa niin pane töpselit seinään, onhan täällä patteritkin. Sähkökatkojen takia tietokoneyhteys ei toimi, vettä ei saa kaivosta,vessaa ei voi vetää, ei näy telkkari, (no ei silti ei näy muutenkaan) etkä saa kraanasta vettä. Mut mitä sitten? Täällä on niin paljon kaikkea, että joskus on jopa ihanaa kun se sähkökatkos muistuttaa, että minkälaista oli elämä ennen.

Siis - kyllä maalla on mukavaa!!!!!

13.9.2010

Ja nyt hävettää...kuin näin kauan on mennyt kun viimeksi kirjoitin?

Mitäs tässä nyt sitten on kaikkea tapahtunutkaan? Hmmm..no joka markkinoilla on tultu käytyä ja myyntihommat sujuvat kivasti mm varvasvälivillojen ja lankojen kanssa. Varvasvälivillat ovat idioottivarmoja, koska ovat oikeasti tosi tarpeellisia monelle ja langat viedään käsistä. Ensimmäisen kilon erän sain kehrättyä koirankarvalankaa ja kivaltahan tuo näytti, vaikka rotua en nyt muista. Nyt on työn alla sekoitus samojedia ja lammasta. Kyllä minusta silti pelkkä lampaanvillasta tehty lanka on parasta :) ja siis suomenlampaanvilla tietenkin :)

Lampaiden kanssa on taas aikataulut siinä mallilla, että teurastamoon lähtevät 12.10 ja sitten taas uusi pässi kehiin.

Onpa muuten tosi kivat villat näillä nyt lähtevillä lampailla, että saas nähdä kummoset taljat saadaan.

Ihanaa, kun on syksyinen ilma ja se hiivatin helle on tipotiessään. Vihaan sitä kuumuutta. Nyt saa jo välillä vähän taloa lämmittää ja sitten polttaa kynttilöitä. pitää villasukkia jalassa ja inspiraatio on työn teon kohdalla paljon parempi kuin kesällä. Ehkä pitäisi laittaa tehdas taas käyntiin, kun näitä myyntitapahtumia tuntuu kovasti riittävän. Vaikka on kiva tehdä, niin on myös älyn mukavaa kun kauppa käy. Tietääpä ettei ole turhaan tehnyt. Ja nyt on varastossa tosi hyvä valikoima noita turkispohjallisiakin. Runsaasti eri kokoja.

Eipä tässä nyt auta ihmeitä jaaritella, hommiin on mentävä. Kunhan laitoin vaan vähän "päivitystä" olemassaololleni (kauhea sana). Noh, se on moro, taas toistaiseksi.

19.7.2010

Arvatkaas vaan kenen uima-allas täyttyy vedellä - vihdoinkin! On se hyvä että syksyksi valmistuu :) Jukka tosin haluaa siihen lämmittimen, joten sehän sitten käyttöaikaa lisää huomattavasti.

Mummot kyläilivät viime perjantaina ja voi että olipahan näky, kun aurinko posotti ja kaikki yritti sulloontua varjoon, jopa meidän auringonottaja Eija ja puikot, koukut ja huovutusneulat heilui kovaa tahtia. Minä olin ainoa, joka en tehnyt oikeastaan mitään, paitsi tietenkin syötävät, mutta kehuskelin, ettei mun tarvitsekkaan, kun tuotantolaitos toimii näinkin. Marjatta teki langoistani torkkupeittoja ja Eija pipoja osaavaan naiseen. Täytyy saada settejä aikaiseksi, koska meidän BÄÄÄÄ -tuote tarvitsee omien lankojen tuotantoa. Kaupan langat eivät nyt käy.

Leenan ja mun Bäää -tuote on rekisterissä jo näkyvissä, mutta ilmoitusta ei ole vielä meille tullut. Näyttää siltä että saadaan merkki itsellemme, eli kohta sitten alkaakin tarrojen ym muiden pikkurekvisiittojen teettäminen. Meidän ensimmäinen läpimurto on tietty tämä osaava nainen messut, mutta seuraavaksi haikailen jo ensi kesän Englannin woolfesteille. Se voi kyllä olla hirveän kallis paikka,matkoineen päivineen, että saas nähdä kuin mummojen käy. Haaveilla silti saa.

Tänään on suunnattava poliisilaitokselle passit uusimaan ja sitten hakemaan talikoita. Laura ja Hessu tyhjensi niin into pinkeenä lampolan lantapatjaa, että toisen talikon varsi vääntyi ja toisen haraosa lensi lantapaakun mukana lantalaan. Ahkeria nuoria ihmisiä.

14.7.2010

Jos viimeksi kirjoitellessani tuumailin ihanasta helteestä, niin nyt perun sanani. TÖRKEEN KUUMA! Miten ihmeessä meiän Teemu voi elää Thaimaassa kun ilmasto on just tällasta- huonosti lämmitetty sauna. Tällanen ilma alkaa käydä jo hermoon kun aina on iho nihkeänä ja kun pitää nousta ilmastoidusta autosta ulos, niin tuntuu kun happi loppuisi. YÄK, tule syksy kultainen.

Lampaat pulskistuvat ja pässykät ovat erityisen hellyyden kipeitä, vaikka niinhän nuo kuvassa olevatkin olivat viime vuonna. Harmi, ettei kaikkia voi pitää. Paitsi, ei ison pässin kanssa ole leikkimistä, siitähän Jukallakin on hyvät todisteet kun toinen jalka on hiukkasen puskettu.

Heinän teossa paikallinen nuoriso oli ihanan avulias. Laura, Heikki, Ina, Jarkko, Silja ja Dalle hoitivat heinän korjuun pellolta, Jukka oli Fordsonin puikoissa ja minä muonamestarina. Ihania ihmisä - suuri kiitos! Lampaille saatiin talven paalit pellolta puimalaan.

Käsityörintamalla tökkii tosi pahasti. Kunnon tuotosta ei tule vaikka kuin käskis. Toreilla käynti on sujunut loistavasti. Billnäsin kädentaitomarkkinat oli pettymys, puujärvipäivät tänä vuonna tosi huonot - mutta kukapa nyt näillä helteillä jaksaiskaan mitään katsoa. Mutta, ei passaa uskoaan menettää asian suhteen. Ens viikonlopun torilla myyn vain roinaa ja sitten keskityn Karjalohjan heinäehtoisiin. Elokuussa mummot lähtee Saarenmaalle ja sitten vihdin wuosisatamarkkinoille ja ei aikaakaan kun meillä on syysmatin markkinat ja osaava nainen messut. Syksyn tummenevissa illoissa jaksaa paljon enemmän tehdä ja touhuta. Oikein odotan viileyttä, raikkautta, takkatulta ja kynttilän liekkien leikkiä.

Mankkaan asunnon annoin välittäjälle myyntiin. Hyvä vai huono asia? hyvä ehkä siksi, että en tosiaankaan jaksa edes käydä koko paikassa, eli toivon, että välittäjä osaa hommansa. Huono asia siksi, että sitä asuntoa on osattava myydä ja olen hiukan skepptinen. Asunnon monta hyvää puolta häviää, jos ei niistä kerro jopa korostetusti. Tämän päivän palkkiot kiinteistövälittäjillä on kyllä ihan kamalan isot. otetaan esim nyt hinta 600 000e siitä palkkio on yli 24 000e, siis yhdellä näytöllä, tai vaikka viidellä palkka on jonkun ihmisen vuoden ansio...repikää nyt siitä tämä, että mistä kannattaa maksaa. Kohta on liksa parempi kun juristilla. Eli laiskuudesta maksetaan. Kiitos elintason. En silti jaksa kadehtia sitä työtä. Olenhan itsekkin ollut kiinteistövälittäjänä. Tylsää hommaa, mutta palkka oli sika hyvä, jos möi hyvin. Eli silloin olin äveriäs mimmi. Mites se taas menikään...työlki ellää mut kaupall rikastuu lalalaa

Aamu on nyt sen verran varhainen, että ulkona saattaa jopa jotain tehdä, siis lämpötilan puolesta, joten nyt hipsasen ulos. Aamun raikkaudesta ei voi puhua, mutta ei ole ihan tuskaakaan. Taidanpa pestä muutaman maton taas.. Parempia kelejä odotellessa :)

16.6.2010

Good morning sun shine! Ihana herätä auringon paisteeseen. Olisipa kiva jos nyt tämä tuulinen ja sateinen kausi jo loppuisi. Kolmena lauantaina olen yrittänyt toreilla olla, niin onpa ollut tuskien taivalta. Ekaksi satoi, seuraavaksi tuuli ja siis ihan kunnolla, sitten tuuli ja satoi.

Aika menee ihan siivillä. Kauheasti tekemistä ja tuntuu silti etten mitään saa aikaiseksi.

No, maanantaina Lasse tuli kaivamaan vihdoin sen uima-altaan paikan. Tiistaina sain soitettua Stigulle (Leenan mies) ja tilattua hiekkaa. Taas sain yhden rakennusmiehen paikalle ja hän suositteli talomme laajennusta ei uutta taloa. Tänään keskiviikkona hiekan pitäisi tulla ja sitten alkaisi sen uima-allaspaikan tasaus. Katsotaan nyt sitten, koska se uima-allas tulee. Jokos Jussiksi sen siihen saisi. Ja entäs vedet sitten? Julian uima-altaaseen meni 6 kuutiota vettä ja sen täytti meidän oma porakaivo yön aikana. Nyt tulisi vettä yli 70 kuutiota, elikkä meneekö siis 10 yötä oman porakaivon kanssa :) no heheh, kyllä täytyy jokunen säiliöauto vissiin hommata tänne. Saisikos veden lämmitettynä - kiitos!

Mankkaan talo meni nyt sitten myyntiin. Tosin ensin tällaiselle hiljaismyynnille, jotta saa alakerran ulkoseinää hieman fiksattua. Siinä on vähän rappausta lähtenyt, joten täytynee sitä korjata jotta on siistimmän näköinen. Päätös on päätös ja Mankkaalle ei sitten enää muuteta. Voisihan tätä jatkaa loputtomiin, mutta miksi ihmeessä pitää rahaa sidottuna sinne, kun ei kuitenkaan halua enää takaisin muuttaa, vai haluaako? Mutta joku saa hyvän kämpän Mankkaan parhaimmalta paikalta...

Ensi sunnutaille olisi rippijuhlat hoidettavana täällä Karjalohjalla. Vieraita tulee noin 85, joten ihan hyvän kokoiset on juhlat. Talon emäntä laittaa itse osan ja meidän firmalta tulee vain buffet perunat, kreikkalainen lhapata, eli stifado. Marjahyytelökakkuja ja mokkapaloja. Mutta onhan siinäkin laittamista kylliksi. Ja vielä lupasin olla paikan päällä koko juhlan ajan, tai siis niin kauan kun he tarvitsevat. Jos Lauralla on vapaapäivä, niin hän tulee auttamaan. No se olisi kyllä aika mukavaa.

Ai niin, meinasin ihan unohtaa, että mummoklubi taas tapasi täydellä kokoonpanolla Leenan luona viime perjantaina. Eijalla oli varmaan ollut meitä ikävä, kun puhekone kävi vilkkaasti. Ei sillä, että joku meistä olisi toiseksi jäänyt. Leena oli laittanut perunasalaattia, patonkia ja ihanan makuista sitruunakakua, josta kuulemma puuttui joku aine, mutta ei me mitään huomattu. Ja tietenkin kaikki taas ahkeroivat oikein uutterasti, kyllä mummot on sentään mummoja. Jee!

Ja Leena oli varannut meille lähdön Saarenmaalle. 15.8 lähdetään ja viivytään 2 yötä.  Pieni opintoretki ja samalla tietysti käydään vähän jalkahoidossa ym. Siitä tulee varmasti ihan kivaa, mennään Leenan autolla, niin liikkuminen on helpompaa ja joutuisampaa.

Billnäsin messuille on enää 15 päivää aikaa. Perjantaina saan kaiketi Marjatan kaverikseni , mutta lauantaina ja sunnuntaina sitten Tuijan. Vähän jännittää ja kumma kyllä mitä lähempänä dead line on, sitä enemmän menen kipsiin ja hitaammin vaan kaikki tuotteet valmistuvat. Minusta tuntuu, että organisoin liikaa ja liian järjestelmällisesti. pitäisi ottaa vaan sama linja kun Leenalla. Teen tätä 15 kappaletta ja sit seuraavaa 15 ja sit taas 15...silloin pysyisi se linjakkuus. Paniikki iskee joka tapauksessa.  Onneksi Tuijalla on myös paljon tavaraa mukanaan. Kuten jo aiemmin mainitsin tämä on hyvä alkeistunti tuleville messuille. Joten nyt taas sorvin ääreen...

Hellurei ja hellät tunteet!

6.6.2010

Se on sunnuntai aamu ja mitä kaunein, mutta koko idyllin pilaa kolme idioottia airendalia :(  Tympii niin hitsisti kun ne aloittaa sen riehumisen ja sohvalta toiselle pomppimisen heti aikaisin aamusta. Komennot tehoaa vain hetkeksi. Pöly lentää ja hermo kiristyy. Sitten kun ne päästää vuorotellen ulos, niin vahtia saa, mitä ne tekevät ja minne menevät. Tänäkin aamuna Tahvo päätti mennä lammasaitauksen ajamaan lampaita takaisin lampolaan, että herra saa napostella rauhassa papanoita. Haukui ja hääti lammaspolosia. Mikäs siinä muu auttoi kun yökkäri päällä ja lantsarit jalassa oli mentävä ulos komentamaan koira pois aitauksesta. Haukuin sen lyttyyn, mutta tahvo katseli vain nenän vartta pitkin. Just nyt tuntuu siltä, että ei ku navetan taa

Eilen oli taas toripäivä - jee! Pääsee lomalle koirista ja pölystä. Ilma oli hyvin aurinkoinen ja kaunis, mutta tuuli oli kova, puuskittainen ja kylmä. Minä, joka käsittelen villoja ja kudon ja teen muutakin, niin olin pukeutunut t-paitaan ja puuvilla neuleeseen. Onneksi lähettyvillä eräs rouva möi kirppiskamppeita ja bongasin tosi kauniin villasen neulevilltakin häneltä. En muuten lähde enää torille, ilman tarvikepakkia: villasukat, kumisaappaat, villapaita, toppatakki, sadetakki, tumput. Iso termari täynnä kuumaa kasvislientä, vesipullo. Katos oli otettava pois jo parin tunnin kuluttua, koska sehän olisi lähtenyt lentoon. Mutta, kyllä se rekkikin lensi kun leppäkeihäs, missä taljat roikkuivat. Onneksi naapuriin ei osunut. Asiakkaita oli hivenen enemmän ja samoin myyntikin oli paljon kivempi kun viime lauantaina.

Perjantaina Leena ja Marjatta tuli messupalaveriin. Ensin hivenen söimme: vuohenjuustosienikeittoa, oliivileipää, pastatonnikalasalaattia, kalkkunahedelmäsalaattia ja grillattuja tortilloja joiden välissä oli mozzarellaa ja tomaatteja. Jälkiruoaksi mustikkakakkua ja kahvia. Puikot heiluivat Marjatalla ja yösukkien varsi valmistui, Leena huovutti relieeffiä ja minä kehräsin. Sitten teimme pihalle prototyypin messuosastostamme. Alkaa jo tuntua todelliselta tämä messujuttu. Onneksi saan harjoitella heinäkuun alussa billnäsin käsityömessuilla. Heinäkuun alkuun on 25 päivää aikaa, joten nyt on rankka aikautaulu mitä ja kuinka paljon täytyy tehdä. Tänän on siis eka aikataulullinen päivä joten kurinalaisena ihmisenä lähden tästä nyt hommiin. Tarjakaan ei nyt saa niitä villalankoja, koska tilauksia on vähän enemmän, mutta ehkä vähän myöhemmin syksyllä sitten. Tosin hyvää kannattaa odottaa :)

1.6.2010

Teemun nimipäivä - onnea TP sinne Thaikkuihin!

Ihana ilma taas vaihteeksi. Viime viikonloppuna olin torilla mukamas myymässä, mutta kun oli katos pystyssä ja tavarat pöydillä ja telineillä, niin vettä tuli ku aisaa. No hohohoijaa. Ihmisiä kyllä tuli suht paljon, autoilla, mutta suuntasivat suoraan kukkamyyjän luokse. Eli siis mökkiläiset alkoivat istutuspuuhiin. No vaikka se myynti oli siellä sika surkea, niin tulihan kuitenkin lankatilaus ja pari muuta juttua, joten kokonaisuus ei ollut paha!

Otin kuitenkin koko kesäksi toripaikan ja toivon, että ilmat olisivat mukavammat. Ei niitä villatuotteita voi koko kesää myydä, koska onhan se enemmän kylmien ilmojen sesonkikamaa, mutta lankaa ja huovutusvillaa ja sitä varvasvälivillaa menee aina.

Niinpä aloin taas tekemään varastoon niitä baby bornin nukenvaatteita. ja pian pitää jo keskittyä jouluun. Onneksi Julia tulee tänne, kun kesäloma alkaa, saamme taas kaksistaan suunnitella yhteisprojekteja.

Meidän pihalla asustaa vauvapupu. Yhden pensaan alla. Vitsit että sen heinän puputusta on hauska katsella, mutta kun ikkunasta samaa zuumaa myös meidän koirat. Täytyy aina vähän kolistella, ennen kuin päästää koirat ulos, koska ei niin pieni pupu pääse vielä koiria karkuun.

Eilen aamulla Jukka meni lampolaan ja sieltä kuului surkea määääää, määääääää. vain yksi ääni ja loput bäät olivat laitumella. Pienellä pässypojalla oli jäänyt pää syöttökaukalon lankun väliin. Miten ihmeessä sen sinne oli saanutkin, mutta pois ei päässyt itse. No Jukka tempas lankun irti ja pässy lähti ulos. Se huuteli niityn yläpäässä, että missä te olette, mutta kukaan kavereista, ei sisko, eikä äitikään vaivautuneet vastaamaan. Vielä se parkasi pari kunnon määäätä ja ilmeisesti äitinsä ei enää raskinut jättää kakaraansa yksin, vaan vastasi. Pässy juoksi kyllä tosi kovaa mamman luo ja yhteinen heinän syönti kylkikyljessä jatkui. onneksi noi lampaat osaavat määkiä, jos jotain häippää on. Viime kesänä yhdellä jäi pää aidan väliin ja mietittiin, että kuka kumma siellä huutaa, noh, mummukka se siellä oli liikaa himoinnut vihreätä aidan toiselta puolelta ja hullusti kävi. Mutta sen hyvin huomaa, että kyllä niitä lampaita pitää aina välillä käydä muutenkin katsomassa kun vain ruoka-aikoina. vaikka ei se tuota mitään vaikeuksia meille, mutta se tuottaa hankaluuksia, kun sieltä pitäisi lähteä pois, eikä millään raaskisi jättää niitä lellamoita sinne.

herranjestas kun meillä on paljon rautaromua. Ihan varmasti ainakin 3 tonnia ellei jopa 5. Romuauto on tilattu, mutta tulee kun ehtii. Aika huonosti maksavat tänä vuonna, aikaisemmin maksoivat tosi paljon paremmin. Mut siitä viis, emmehän me ole itse niistä maksaneet mitään, vaan puimalan turhaan kerättyä kamaa se on, siis edellisen omistajan. Molokit täyttyy pika vauhtia, kun meiltä lentää kamaa roskiin, siis kaikenlaista oikeata roskaa. Luulenpa vaan, että heinät saa tänä vuonna vietyä puimalaan, eikä tarvi niitä heitellä tallin ylisille. se olisi ainakin tarkoitus.

Niin, että haloo, haloo, kuka tulee heinänteko talkoisiin? Ruoat ja juomat tarjotaan. Se heinänteko on kivaa hommaa, paitsi silloin kun pitää katsella taivaalle pilvien mustumista ja kilpailla sateen kanssa, kumpi ehtii ensin. Sori vaan, mut me ollaan tähän asti aina voitettu. Pari kertaa on ollut läheltä piti tilanne, kuten viime kesänä, kun traktorin peräkärryn rengas puhkesi kun toiseksi viimeinen kuorma oli saatu suojaan. No vikar heinät lennätettiin vauhdilla - Hondalla. Hyvin meni, vaikka heinää on taatusti auton sisällä vieläkin. Mut heinähatuille sopii hyvin tommonen maastotossu. Yksi pieni tarkennus: "siis Lasse leikkaa heinän, pöyhii sen muutamana päivänä, karhentaa ja sitten paalaa. Me vain nostelemme paaleja lavalle ja pinkkaamme ne talliin." Tai vain ja vain, enemmän se meidän voimille ottaa kun Lassen :) Hän vaan istuu traktorin puikoissa. Niin muuten Jukkakin. meillä tämä heinänkeruu on vähän tyttöjen juttuja :) Hyvä me tytön tylleröt. 

Kyllä maalla on mukavaa...

Mummoklubi uhkaa pahasti sortua...Eija suunnittelee muuttoa jonnekkin hornan kuuseen, eli Kuopion tienoille. Sitten meitä jää vain me kolme musketööriä. Mutta ei se haittaa tahtia, me kolme olemme todella yksi kaikkien puolesta, hyviä ja vähän "hulluja". Mitkä on nais-musketöörit? Musketöörettäriäkö?  Hihihih, onpa vaikeata tämä "Soomenkieli". Marjatta ja Leena on just sellasia, että vaikka kummankin kanssa olen edellisenä päivänä puhunut tunnin, niin seuraavana päivänä on taas ihan hirveästi puhuttavaa :) vai onko? Noh, jos ei muuta, niin jauhetaan vanhoja. Kuten esim, miten tupakanpolton lopettaminen muka voi olla vaikeaa? Leena sanoi, että lopettaminen tuottaa monille tuskia sen takia, kun tulee vieroitusoireita, eli hikoilua, tärinää, huippausta, ärtyisyyttä ym. no mitäs toi nyt sitten on. Toihan on ihan vapaaehtoisesti hankittuja naisten vaihdevuosiongelmia. Meidän tietynikäisten kun on pakko kestää ne, mutta röökaajat menee sen taakse, etteivät kestä sitä. voi hyssyntyssy! Ei kelpaa mulle selitykseksi. Hoitsuksi Leena on aika ymmärtäväinen. Marjatta ei ota kantaa ja minä kiihkoilen. me sovitaan hiton hyvin yhteen.

Odottakaas kun näette meidät osaava nainen -messuilla...  Kolme lammas, lammas, lammas, villa, villa, villa, bää, bää, bää fanaatikkoa. YES! leena on kuulemma tehnyt meille huovuttamalla jo nimikyltitkin rinnuksiin. Mutta tietäen kuin helposti hänen työnsä leviää isommaksi kun Elanto, niin voi olla että koko rintamus on yhtä nimikylttiä :) Ja sit kaikilla on tietty huovutetut helmet ja voi vaikka mitä. Yritin ehdottaa tytöille, että nauhoitetaan karitsan määkimistä nauhalle, jotta asiakkaat varmasti huomaisivat meidät, mutta ei ne oikein syttyneet. No papnoitako sinne pitäisi kerätä- olisko haju parempi huomioitu?

24.5.2010

VARVASVÄLIVILLAA, VARVASVÄLIVILLAA, VARVASVÄLIVILLAA....aaaaahhh ja taas on onnelliset varpaat!

Aiaiai, miten ihanaa karstavillaa syntyi näistä juuri parturoiduista lampaistamme.

En olisi ikinä uskonut, koska kaikki aina jankuttavat, että ei siitä talvivillasta mitään hyvää matskua saa, mutta se oli nyt kyllä ihan kukkua. Ihan säälittää käyttää valkoiset villat VARVASVÄLIVILLAKSI, mutta minkäs teet, kun kysyntää on. Samoin minkä huomasin, että kun se villa keritiin pois, niin tuoksu oli lampaan iholla tosi hyvä, ihan kunnon lanoliinihan siinä tuoksui. Puhdas ja hyvä tuoksu. Pitäisköhän vaihtaa parfyymin merkkiä :)

Oletteko siis, ihan oikeasti käyttäneet varvasvälivillaa? Se parantaa tosi nopeasti aukihiertyneet varpaiden välit. Auttoi ainakin Julialle kasvukipuihin, Anitan peukaloon yhdessä tuen kanssa. Reumaan, ihottumaan ym.

Nyt on siis alkanut vähän voimakkaampi myyntisesonki, vaikka aika ei meinaa riittää villan pesuun, karstaamiseen, pussittamiseen, lähettämisen ja laskuttamiseen. Myydäkkin pitäisi ehtiä, siis laajemmalle alueelle. Katsokaapas kun se on niin, että se pussi kestää vaikka kuinka pitkään ennen kuin se on kokonaan käytetty, niin tilauksia ei kovin nopeasti tule samasta paikasta.

Eilisen illan karstasin ja tänä aamuna vaan silittelin niitä ihania pumpulin pehmeitä villoja aaaahhhhhhhhh.

Odotan vaan hetkeä, jolloin itsekkin saisin kokeilla miltä se tuntuu kun joku paikka kolottaa - auttaiskohan se kihtiin?

Ilma on ihan mäntti -kuulemma, mutta minuapa se ei haittaa. Sateisilla ja viileimmillä keleillä saan kaikista eniten aikaiseksi. Voi luulenko vaan? No saanpahan tehdä mitä haluan, tämä sopii minulle. Vuorokaudessa on vain muutama tunti liian vähän. :( Ei vitsit, se on taas mentävä jatkamaan hommia, muuten urakka pissii, nimittäin ensi viikonloppuna olisi taas yksi myyntitapahtuma josta odotan suuria seteleitä - tietenkin. Saahan sitä haaveilla :o   :)   :D

21.5.2010

Nyt on lampailla taas kissanpäivät, kun saavat juoksennella niityllä. Pienet karitsat juoksevat kilpaa ylös ja alas ja lampolaan heitellen välillä ihania pukkihyppelyjä. Se on kaunis näky, kun katsoo aamuvarhaisella ikkunasta ja aurinkoisella niityllä on voikukkien keskellä mustia, valkosia ja ruskeita päkiä. Sitä maisemaa ei voita mikään.

Ankki kävi viime viikolla keritsemässä lampaat ja nyt on taas villoja pestävänä. Onpa hyvä, kun on ollut niin kaunista, ja siksi villatkin kuivuvat niin paljon nopeammin ja helpommin. Tällä hetkellä teen sellaisen lampaan villasta lankaa, joka on hyvin monivärinen, joten kauniin harmaata on sitten lopputulos. Niitä karstattuja villoja en voi koskaan lakata ihailemasta.

Alkaa olla ajankohtaista hankkia pankkikorttikone, mutta mikä merkki ja mistä, se onkin sitten toinen juttu. Helpoimmalla tietenkin pääsen kun menen pankkiin ja teen sopimuksen heidän kautta, mutta eipä ole moisen koneen käyttö kovin edullista lystiä. Silloin on siis pakko myydä joka kuukausi jotain, jotta nekin kulut saa peittoon. Toisaalta se taas mahdollistaa sen, että asiakkaat ehkä ostelevat helpommin. Harvallapa nykyisin on käteistä lompsassa, niin kuin ei minullakaan - ikinä. Siispä marssin ensi viikolla Handskaan, Millan tai Ollin luokse ja teen sopparin. 

Nyt on taas niin makee ilma, että ei tässä kauempaa jaksa kirjoitella. Ulos ja hommiin ja sitten taas karstaamaan ja kehräämään.

17.5.2010

Voi että, kesää pukkaa. Helatorstaista lähtien on ilma ollut tosi ihana. Aurinko paistelee, linnut laulelevat ja ruoho kasvaa. Lampaiden takia minä sitä ruohon pituutta tuijotan ja melkein mittatikun kanssa kuljen, jotta tiedän milloin saamme päästää heidät niitylle. Lampolan ovi on ollut auki jo jonkin aikaa ja koko katras yhdessä ja uloskin pääsevät, mutta ei vielä vihreille niityille. Olen yrittänyt tarjota vähän voikukka ym pientä ruohoa, mutta pienet karitsat ei ymmärrä niistä vielä mitään. Kunhan nyt äitiensä näkevät syövän, niin eiköhän siitä taas tämäkin jengi opi.

Viime perjantaina mummoklubi taas tapasi toisensa, Eijan luona Pohjassa. Viihtyisä, kaunis, naisellinen asunto. Tarjolla oli sieni- ja raparperipiirakkaa. Opimme uuden raparperin säilöntätavan, eli taas jotain uutta. Hauskaa oli, niin kuin aina. Minä olin ainoa joka oli kuin pistoksissa, että kotiin nyt, kun niin kauheasti töitä pukkaa, että en malttaisi millään istua kauaa alas. Se on tämä maaseutu elämä sellasta, että ei ne työt tekemällä lopu, onneksi.

Messurintamalla kohisee...siis lokakuussa on turussa osaava nainen messut ja sinnehän me kolme hurjaa menemme myymään bää-tuotteita. No, sitten innostuin, että Billnäsin kässämessuille heinäkuun alussa on myös mentävä, mutta siihen ei Leena suostunut mukaan lähtemään, joten Marjatan kanssa menemme kaksin. Siis yksin en voi mennä, koska annan työnäytöksiä rukilla ja jonkun pitää myydä. Ja nyt kun pitäisi olla oikein energinen ja tuottava, niin nyt saa sitä energiaa oikein kaivaa esiin. No, kyllä se sieltä tulee, kun pikkasen auttaa. Voi että kun näkisitte mun ihanan hiiriperheen (siis huovutetun). Se isukki hiiri on niin ihanan ilmeikäs. Sillä on juusto kädessä ja se hurmaavasti tuijottaa silmiin. Sitä en voi pistää myyntiin, en mistään hinnasta, se on niin makee tyyppi. Totesin vain, että jos en osaa huovuttaa lampaiden näköisiä, niin kokeillaan sitten hiiriä. Äitihiirikin on oikein kaunis, sillä on hieman huulipunaa ja vaaleanpunainen käsilaukku, tytöllä on helmet kaulassa ja poika on vähän vintiö - lippis ei ole vielä tehty.

Tapani, Sammatista haki taas viime lauantaina ison kuorman tavaraa täältä ja kehui voivansa hakea ensi lauantaina lisää, mutta nyt tarttis hiukan apua. Puimalan yläkerroksessa on hirveästi tavaraa, mutta niitä en yksin alas saa. En viittis hänelle ihan roskisroinaa antaa, siksi ne pitäisi vähän tsekata läpi. Näyttää vaan niin ihanalta kun turhat kamat häipyvät nurkista, kaapeista, aitasta ym ym. Onneksi on tuollainen Tapani joka omistaa ison kirppiksen.

Kesäkausi ja grillikausi on tullut muutes avattua. Viikko sitten lähdimme etsimään puutarhakalusteita, puisia sellaisia. Mainoksien mukaan ison pöydän ja 6 tuolia saa noin 350euroa. No siihen olin ihan tyytyväinen, mutta kuin kävikään. Ostotilanteessa armas mieheni halusi heti istuinpäälliset, hirveän ison varjon ym ja laskuni oli yli 600. siitä sitten itkin hieman verikyyneleitä :) lande-elämä muuttaa ihmisen hyvin pihiksi (paitsi ei Jukkaa). Olen kuulemma kirstun vartija. Hui kauheata, miten opin jälleen törsäriksi? No nyt on muurikka ollut lämpimänä miltei jatkuvasti, samoin hiiligrilli. Mutta tänään, eli maanantaina on miltei aina se kuuluisa "salaatti ja pitsapäivä". Nyt siis villoja pesemään, karstaamaan, kehräämään, huovuttamaan ja ompelemaan. Maisemakassit eivät ole lisääntyneet :(

2.5.2010

Onneksi olkoon, tänään on Teemun synttärit. Ei ihan vielä 30v, mutta vuoden kuluttua sitten. Ei luvannut poika tulla tänä kesänä kotiin käymään :( vasta vuoden kuluttua, kuulemma. Aika rankka veto olla 2 vuotta yhteen putkeen Thaimaassa. Minusta ei siihen olisi, mutta olenkin ollut siellä niin monia viikkoja, että en saa siitä maasta enää mitään.

Uima-altaan tilaus pihalle on käynnissä. Haluan sellaisen 9,1 x 4,5 kokoisen altaan, jotta siinä edes hiukan pystyy uiskentelemaan. Nyt on vuorossa kysely, paljonko maksaa alueen tasoitus traktorilla ja kuin paljon sitten hiekka siihen ja sitten vielä tukitöiden teko. Kuin myös puiset ritilät ympärille, ettei ihan likasilla varpailla tarvitse altaaseen pulahtaa. Hitaastihan noi tarjous pyynnöt kestää, koska vastapuolella on miehiä. Eihän niillä ole kiire mihkään, mutta minusta se allas pitäisi jo olla siinä. Sen nyt tietää, että tuon kokoisen alueen tasaus ei vie kun tunnin, mutta kait siitäkin yritetään veivata viiden tunnin juttua - nääs money talks.

Rukki on surrannut joka päivä ja kivoja lankoja tulee. Vitsit, että niitä on hauska katsella ja hipelöidä. Enhän minä niistä mitään raaski tehdä. :) Ehkä sitten kun erivärisiä lankoja on varastossa 10 kiloa. Viikon kuluttua on taas Karjalohjan seurantalolla toritapahtuma, täytyy olla sitten taas hiukkasen myytävää mukana. Luulenpa, että nyt en pelkästään villa-juttuja myy. Täytyisi ehkä tyhjentää muitakin varastoja. No, mutta katsotaan.

Vappu oli ja meni ja kerran laitoin yo-lakin päähäni. Ei tuntunut yhtään vapulta, eikä me juhlittukkaan ollenkaan, joten kuskina pystyi hyvin suhaamaan. Ei vaan huvittanut. Huvitti vaan kaikenlaiset pienet pihahommat, kuten orvokkien laitot, haravointia - jee löysin narsissi penkkini, lehtien alta. Siellä oli ihanan keltaisia nuppuja paljon. Tietenkin sade sotki ne puuhat moneen kertaan. Mutta sitten taas sisällä oli näitä muita touhuja ihan yllin kyllin. Tälle päivälle toivoisin nyt vähän aurinkoa, koska heinät pitää hakea Helstelältä. Fordsonilla on hankala hakea (kopiton traktori), jos vettä tulee kovastikkin. Lupasin ajaa Jukan perässä ja kerätä henäpaaleja matkan varrelta heheheheh :)

28.4.2010

Edellisestä lupauksestani on jo 5 päivää - eli olenko minäkin ihminen, jolla on pelkkiä lupauksia :) Teemulle on pitänyt lähettää Thaikkuihin sähkörukin kuvia ja teknisiä tietoja, mutta eipä ole ehtinyt. Karstamylly ja varsinkin tämä sähkökäyttöinen on nyt valtavan kiinnostuksen kohteena, eli tilauksia on tullut ja johtunee varmasti paljon siitä, että huovutus alkaa olla melkoisen in ja ilman karstamyllyä homma ei toimi, jos paljon tekee. Ihmettelen minä vielä ihmisiä, jotka viitsivät käsin karstata, tai siis, nostan hattua, koska se on aikas rankkaa puuhaa. Itselläni mylly pyörii päivittäin ja karstavillaa syntyy. Olin jo unohtanut varvasvälivillan myynninkin, kunnes yhtenä päivänä menin apteekkiin ja ihan yht äkkiä älysin kysästä tuotteesta, niin erittäin ihana aktiivinen apteekkari heti tilasi 25 pussia luomu, Suomenlampaan karstavillaa. Apteekkeihinhän tulee Italiasta ja se ei todellakaan ole luomu-tuote, eikä stressittömien, rapsuteltavien, lampaiden villoja. Siis kaikki muutkin, pitäkää mielessänne tämä fantsu tuote.

Yhtenä projektina on juuri nyt koirankarvan kehrääminen - no hohoh, miten kamalan työlästä se on. Koiran karvat lentelevät, tarttuvat myllyyn ja ilman lampaan villaa siitä ei saisi minkäänlaista karstalevyä. Ihan ok sitä on kehrätä, mutta silloinkin on hyvä että karstalevy on muovipussissa, koska muuten on istuin ja omat vaatteet aivan karvoissa. Se ei ole minun hommiani, edes isolla rahalla, sen verran rummutan lampaanvillan perään.

Ilma on ihana ja vappua pitäisi suunnitella. Eilen kävi yhden rakennusfirman mies katsomassa rakennuspaikkaa. Tänään tulee sähkömies tsekkaamaan miksi saunalle ei tule sähköä. Otikolle huomenna, koska rillin sanka on poikki joten rahan menoa ei voi estää. Ei ku rukki hyrräämään....

23.4.2010

kirjoitin tänään ptkän jutun, mutta kotisivukone ei taaskaan vörkkiny....kohta palaa hermo. ei ollut eka kerta, mutta se mikä hatuttaa eniten, että juuri kun saat kirjoitettua tosi paljon ja myös tosi paljon asiaa, niin kaikki lentää bitti taivaalle.

Jos arvon kotisivukone suo, niin huomenna aamulla kerron päivän tosi ihanista tapahtumista, kun muistakin jutuista, mutta jos ne ei taaskaan tallennu, niin taatgusti revin pelihousuni - ja naapurin myös. grrrrrrrrrrrrrrr

17.4.2010

Ihana aamu ja kylmä yö...typical spring. Eikös se ollut niin, että kieliä oppii kun puhuu vaan :)

Hui hitsit kun en ole saanut mitään kirjoitettua pitkään aikaan. Oikein hävettää. Mukamas kamalaa kiirettä töiden (juu u, verhoilutöiden!) takia. On sitten meikäläinenkin työtön, hotellin taholta. Ilmeisen rahapulan vuoksi he kuulemma tekevät kaiken itse ensisijaisesti ja sitten sen jälkeen teettävät tuntityönä jollain kokilla isommat tilaisuudet. Paskinta asiassa oli se, ettei bossilla ollut munaa sanoa suoraan, vaan sain sen selville ihan ite. ja pienen tiukkauksen jälkeen selvitettiin tilanne. Sitten ne vielä luuli että olin saanut tietää asian muualta ja voi helvetti vieköön, vaikka olisin kuin hölmö, niin tyhmäksi en suostu itteäni tituleeraamaan. Siinä mielessä olinkin tyhmä, että annoin itteni ensi sijaisesti hotellille. Opinpa taas jotain, älä koskaan kunnioita kättä joka ruokkii, vaan pure niin perkeleesti.

Ja se siitä elämänvaiheesta. eilen oli mummoklubin tapaaminen. Voi vitsit että olikin kivaa. Eijalla oli mukana kaverinsa Iisalmesta joka tosi hyvin soputui mukaan. Leena, tämän kertainen emäntämme oli tehnyt ihanaa lohipiirakkaa, fetasalaattia, ja törkeän kaloripitoista mutakakkua vadelmasoseen kera. Marjatan kanssa vitsailimme, että on niin hyvä olla, että harmi kun pyjamat jäi kotiin, oltais voitu jäädä täyshoitoon.

On se Leena ihmemimmi. Vasta mukamas oppinut huovutuksen ja nyt tekee töitä kun olisi aina ollut alan ammattilainen. Osaava nainen - messuille kun olemme menossa, niin en kyllä tiedä, onko meikäläisellä enää sinne jalansijaa, tai edes pöytäpaikkaa. On se Leena sen verran työteliäs emäntä.

Nyt on niin ihanan aurinkoinen aamu, että vallan mietityttää siivoanko sisällä ja pesen pyykkiä ym, vai menenkö ulos, haravoimaan, (Tarjaa...tuu kaveriksi. voin laittaa lampaan viulun uuniin) roudaamaan puita jne... tekemistä on joka paikassa ja minulla on VAPAA PÄIVÄ - töistä. Ihan väkisin yritin itelleni myyntipäivän tästä tehdä, mutta ystävieni lievästä painostuksesta päätin antaa aikani kodille.

Muuten, kaikki ystävät ja kylän miehet. Olen varmaan unohtanut mainita, että meilla olisi 19 toinen toistaan ihanampaa isoa lampaan taljaa tyrkyllä. Joten sisustajat ja lampaiden ystävät. HALOO...laatukamaa tarjolla ja hintahan on se sama kun viime vuonnakin, eli 80euroa. Älkääkä ruvetko vertaamaan mihkään Ikeaan. Nämä ovat aitoja, Suomenlampaan, luomu prinsessojen ja prinssien "peittoja", joten pientä kunnioitusta hei. Ei mitään lompsukoita.

lauran pitäisi päästä tänään kotiin Turkista, mutta Islannin tulivuoren purkauksen aiheuttaman "nokipilven" takia, ei tiedä, milloin lentoja saapuu kotiin. Ehdotin soutuvenettä hänelle, kun koti ikävä iski. Täytynee mennä hakemaan tyttö kotiin autolla, jos ei muu auta.

Kaippa sieltä Turkista pääsee edes junalla vähän lähemmäksi. Hyvät ihmiset - huomatkaa - luonnon voimille emme mahda mitään ja niihin tilanteisiin on vain sopeuduttava.

Helinä ... kaipaisin pieniä neuvoja näille kissaleluille. Ja nyt hommiin, ennen kuin aurinko häviää jonnekkin.

6.4.2010

Taas on lampolassa väki lisääntynyt. Täplä synnytti yöllä reippaana tyttönä ihan yksin 2 , mitäpä muutakaan kun mustaa pikkaraista.

Enää yksi synnytys ja sitten se on ohi, tältä vuodelta. mummukka ei ole vielä pyöräyttänyt. Saas nähdä kuin sen kanssa käy, nimittäin mummukan äiti - Brittatäti oli ihan hirveä leijona, kun se synnytti. Huh, lähelle ei uskaltanut mennä kahteen päivään. Nyt on 19 karitsaa ja 11 mammaa. Yksi synnytti 2 kuollutta, mikä oli tietenkin tosi kurjaa, mutta minkäs teit, onneksi ne tuli ulos iteksellään.

Saisivat nuo sateet loppua. Laura jäi jumiin autonsa kanssa meidän tielle ja just tietenkin silloin, kun oli kiire töihin. Ja nyt on kaivovesi ihan keltasta, eli siellä on pintavettä joukossa, vaikka onkin porakaivo. No pitää siirtyä pariksi viikoksi kaupan veden käyttäjäksi. Veikkaan ettei yksi tyhjennys riitä, koska lunta on vielä sen verran ja routaa, ja vettähän tulee koko ajan lisää tuolta esterin värkistä.

Onpahan rukki surrannut taas ja karstattu on villoja oikein enemmänkin. Taas yritin neulahuovuttaa lammasta, mutta ei siitä mitään tullut. Hitsit että se on tympeätä puuhaa. Mikään villamärä ei tunnu siihen riittävän ja se jää jotenkin löysäksi ja jalat on ihan kummat...apua ja kädestä pitäen neuvoja siihenkin tarvitaan, näköjään. Leena, tule pois sieltä Lapista.

Sen verran monta myyntitapahtumaa on nyt tulossa, että tuotannon pitäisi pyöriä, mutta kuinkas käykään - olen jumissa. ärsyttää, kun päivän touhut katkeaa aina joidenkin juttujen takia, kuten esim, että tänään on lääkäri Lohjalla klo 10 ja Karjalohjalla klo 14.30. Aikoja ei voi junailla, niin kuin minä haluan, vaan niin kuin arvon tohtoreille passaa, sehän on selvä.

Olen yrittänyt saada muutettua verkkotunnuksia, mutta ei vaan onnistu. Happysheep.net on varattu, joten kokeilen jotain muuta. Oliskos ehdotuksia? esim sheepfarmer.net? Ei sen nimen periaatteessa tarvitse olla englanninkielinen, mutta kun teen tuota maahantuontia, niin ehkä sitten tänne tulee myös jotain englantilaisiakin sivuja mukaan. Kunhan nyt ekaksi saan näämäkin toimimaan.

Huh, että kahvittaa. Taidan pinkaista kauppaan - niin, ellei tie ole taas romahtanut. Hellurei taas seuraaviin marinoihin "ei ole vettä, ei ole tietä, olen jumissa, plääp, plääp" :)

22.3.2010

                                                                                                                                            Kuvassa Julia ja pikkuipana 21.3.2010

Aamulla ensin Marjatan kanssa Perniöön viemään lihat palvattavaksi ja sieltä sitten Saloon vihannestukkun ja Cittariin ruokaostoksille. Päätin kokeilla miltä maistuu hevosenliha. Lihatiskillä oli tosi upean näköistä paistia ja ulkofilettä, eikä pahan hintaisia lainkaan.

Harvoinhan tuota nautaa tulee ostettua, kun omasta pakastimesta yleensä löytyy karitsan lihaa, mutta kyllä nyt oli pakko avartaa vähän ruokatottumuksia. Salossa ja Perniössä palvelu ei taaskaan pettänyt. On ihanaa huomata, miten ystävällisiä ihmisiä vielä on asiakaspalvelussa.

Kotiin päästyämme, Marjatta sai kiireellä vaihtaa tallivaatteet päälle ja mennä avustamaan synnytyksissä ja minä kun pääsin perille ja sain muutaman postin hoidettua, tuli Jukka ilmoittamaan että nyt alkaa synnytys.

Valkoinen mamma siellä oli niin pinkeenä ja paikallaan, joten kyllähän sen näki, että nyt alkaa tapahtua. Pitkän uurastuksen jälkeen huomasin, kun karitsointi oli jo liian pitkällä, että nyt syntyy poikittain, selkä edellä. Tulipahan kiire mamman luokse auttamaan. Hyvinhän se sitten lopuksi tuli sieltä ulos, kun kiiresti veti, mutta äityliini oli poikki. Itse sain limat putsata ja nostaa vauvelin äidin eteen, kun ei se reppana jaksanut ylös nousta - vielä.

 Pienen tarkastelun jälkeen huomasimme, että karitsa on ihan kunnossa, vaikka tie olikin tuskainen. Mammakin siitä jo nousi ylös ja minä lähdin lämmittämään ternimaitoa. Kun tulen takaisin lampolaan, niin Jukka oli saanut leikkiä kätilöä, kun 2 seuraava tulivat ulos, kun idänpikajunasta. Eli taas syntyi kolmoset ja taas ne olivat mustia. Lisää ternimaitoa lämmittämään ja ekan kerran lampuri aikana näin, miten nälkäisiä nämä karitsat olivat. Veti ahnaasti kaikki maidot. Yleensä karitsa ei edes halua tuttipulloa ja silloin en tuputakkaan, koska kyllähän se mamman maito on parasta, mutta nyt ne pyörivät siinä koko ajan ja kaikki kolme todellakin nälkäisiä. No huhuh, voi mamma parka. Mutta hyvin se taas meni. Tällä mammalla on hyvät geenit, se on meidän alkuperäislampaiden jälkeläisiä ja erittäin hyvä äiti. Siinähän se sitten meni koko päivä.

En siis ehtinyt karstaamaan, en kehräämään, enkä ompelemaan. Ja karstavilloja pitäisi olla paljon jo valmiina, ensi viikonloppua ajatellen. Mitenkäs sitä muuten voi antaa kehräysnäytöksiä 2pv x 6h.

Ankki soitteli illan suussa pitkästä aikaa. Olipa kiva kuulla kuulumisia. Hänellä myös siellä karitsointi käynnissä, mutta verrattuna meihin hänen uuhipää lukunsa on melkoisen paljon isompi kun meillä. Jos hänellä on nyt syntynyt jo 36 karitsaa, niin meillä on vasta 9 - onneksi.

Tänään sitten vihdoin olen varmistanut osallistumiseni osaava nainen messuille. Ilmoitin, että kaikki tuotteet liittyvät vain omiin lampaisiimme jollain tavoin. Siitä sain hyvää palautetta. Olivat erittäin ystävällisiä ja yhteistyöhaluisia. Kiitos siitä.

21.3.2010

Karitsoita on syntynyt tasaiseen tahtiin ja kaikki tähän astiset ovat mustia. No vielä on toivoa saada valkoisia, jotta saan valkoista villaa käsiteltäväksi.

Mummoklubi tapasi perjantai aamupäivänä ja senhän tietää että höpinää piisasi.

Tämähän oli siinä mielessä huono tapaamisajankohta, koska oli tämä karitsinti aika. Meillä syntyi samana aamuna kolmoset. Leena laittoi tekstaria, että synnytys käynnissä, hän saattaa myöhästyä ja Marjatta lähti aiemmin pois, kun toiset, koska piti siirtyä navettaan kätilöhommiin.

Toisaalta me naiset osaamme ja pystymme tekemään useampiakin asioita ihan hyvin... :)

Kaikilla mummoilla oli jotain tekemistä mukana, mutta Eijalla vain koko ajan virkkuu heilu.

Leena ja minä aloitimme vasta lounaan jälkeen. Leena sai tehtyä jääkaappimagneetin ja minä huovutettua lampaat niityllä maiseman, jonka ompelen kassiin. No ne nyt syntyi aika äkkiä ja samankaltaisia maisemia onkin sitten jo tullut tehtyä useampia.

Huovutuspalleroiden teko helmiin jo tökkii. Ei ole sekään mun juttuni. Ihailen suunnattomasti Leenan hermoja kun hän huovuttaa lampaita ja näpeltää näitä pieniä juttuja suurella tarmolla. Ja onneksi, nimittäin mitäs me muuten sitten myytäisiin ensi viikonlopun markkinoilla? Ehkä sitten istun ja kehrää ja katselen kateellisena, kun hänen lammaspankkinsa täyttyy ja minulla vielä pohja paistaa.

En ole saanut mitään aikaiseksi. Keittiön kaapistojen uusiminen on tuonut tullessaan sotkua ja epäjärjestystä.

Lampolassa saa juosta yhtenään, koska ikinä en pääse eroon huolesta, että onhan kaikki siellä nyt hyvin, osaavatko kaikki synnyttää oikein?

No varvasvälivillan mainostaminen on sujunut hyvin ja todellakin samalle villalle on uusi käyttöalue kokeiltavana ja se on imettävien naisten rintasuojus.. Me jotka saimme lapset 70 luvulla, käytimme sellasta valkosta papreia, joka oli aina ihan säpäleinä, kun se kastui. Tämä villan lanoliini on erittäin hyvää hoitovoidetta ja villa itse pitää lämpöä hyvin ja ehkä sillä on jotain tekemistä sitten sen kanssa, ettei se rintatulehdus pääse tulemaan niin helposti. En tiedä, mutta kokeilijoita on nyt löytynyt. Wonder Wool raivaa tietään.

Ja sitten teksti, melkein kun ostoskanavalta: " Liity sinäkin Wonder Woolin käyttäjäksi, saat onnelliset varpaat, hyvän rintasuojan...ja vain hintaan..."

On kiva myydä tuotetta, jonka tietää hyväksi. Meidän ikiomat stressittömät luomulampaat - määääääääääää

Huomenna, maanantai aamuna täytyy lähteä viemään Perniöön palvattavaksi viuluja. Ne laitetaan nyt luuttomiksi paistirulliksi. Mutta, katsotaan nyt, koska lunta taas sataa, että kuin tätä meidän omaa tietä pääsee menemään.

Hetken jo luulin, että perjantain lumisade olisi ollut vanhan lumen surma, mutta mitä vielä, koko sunnutai iltapäivän ja illan lunta vaan tuprutti. Ehkäpä siis vedän pulkalla koivet risteykseen ja pyydän Marjatan hakemaan minut.

Maanantaina on joka tapauksessa ehdittävä kehräämään ja karstaamaan materiaalia ensi viikonloppua ajatellen.

17.3.2010

Karitsointi alkoi eilen. Ensimmäisen kerran lampuriaikanani syntyi vaavi etuajassa.

Yleensä on enemmän sääntö kun poikkeus, että pässi kun tulee taloon, siitä 143 ja meillä yleensä 145 päivää, niin ensimmäinen synnyttää. Nyt oli väliä vain 141 päivää.

Eihän mikään mene, niin kuin on suunitellut. Olin kuvitellut, että ehdin tehdä kaikki verhoilutyöt pois alta, jotta ehdin rampata navetalla usein, mutta enpä siinä onnistunut.

Veneenpatjat eivät valmistuneet, vaikka niin ajattelin. Ja lisää töitä vaan pukkaa...

Eihän töissä mitään vikaa ole, mutta kyllä ne nyt vaan häiritsevät tätä harrastustani :)

Päivittäin menen kun pyryharakka: Otan teemukin laitan pussin veteen, jätän seen tiskipöydälle.

Menen vaihtamaan langat ompelukoneeseen ja huomaan, että villat pitää värjätä. No villat väriin, munakellosoimaan jotta muistaa ottaa ne pois. Vastaan välillä sähköpostiin, leikkaan kankaan.

Maistan teetä - yäk kylmää -laitan uuden veden, päästän koirat ulos, ompelen, huuhtelen villat, maistan teetä -yäk kylmää....

Että tämmöstä tämä nyt on.

Ihania ideoita päätäysi, villojen suhteen, kuin myös lankojen.

Käsinkehrätyissä langoissa on kyllä ihan oma ilmeensä. Mitä enemmän niitä katselen, sitä enemmän haluan mm kangaspuut, joita minulla ei vielä ole. Nehän jo olisi täällä, jos löytyisi yksikin paikka mihin ne laittaa.

Tai, onhan niitä paikkoja, mutta pitäähän tänne perheenikin mahtua ja he ovat vielä etusijalla, ennen mitään muuta. Vaikka Teemu nyt siellä Thaimaassa asustaakin, niin täytyy hänellä olla koti missä yöpyä ja tuntea olonsa hyväksi, kun tulee Suomeen.

Lauralla ja Julialla pitää olla myös oma paikka missä nukkua. Kesäloman aikaan täällä on tosi tunkua ja oma rauha on aina ihana asia.

Voi pojat kun tietäisin onko tosiaan hyvä idea rakentaa ihan uusi talo vai peruskorjata ja laajentaa tätä vanhaa.

Siinä uuden rakentamisessa on tietty se hyvä puoli, että kaikki on tosiaan uutta ja siistiä ja tilaa on tarpeeksi, mutta se ei ole varmaankaan yhtä hohdokas kun tämä vanha rotisko. Hirsitalomme on rakennettu vuonna 1928. Eihän mistään saa edes tällaisia ikkunoita kun meillä nyt on. Ja se ihan luonnonkivijalka -höh! PÖh sanoisi ystäväni Anita. :)

Sitäpaitsi uuden rakentaminen maksaa ihan hitosti rahaa ja olen allerginen velalle :(

No ei tässä nyt auta kun pistää sorvi pyörimään ja lopettaa taas pähkäily. Kun nyt ehtisin edes nämä sivut saada jollekkin mallille, ettei ihan blogin kirjoitteluksi mene.

Mutta nyt täytyy lähteä katsomaan, onko katraaseen syntynyt lisää vauvoja ja sitten voin taas jättää tsekkaamisen tunnin jaksoihin. Sillä välillä yritän tehdä veneenpatjoihin uusia päällisiä, huovuttaa pikkupalleroita (siihen just ja just riittää kärsivällisyyteni, kun huovutuksesta on kyse),

suunitella mummolubin kässäkerhoon tarjottavia - hihih - toi kässäkerho on hirveä nimi, tulee mieleen kouluajat. Mutta mummoklubi on totista totta. Meillä on tosi kivoja tyyppejä tekemässä yhdessä kaikenlaista ja siinä sitten ehtii samalla hörppästä jopa sitä teetä tai kahvia.

Hurraa ihanat kädentaitaja naiset!!!!!!!!!!!

13.3.2010

Tätä mä inhoan kaikissa tietokonejutuissa ihan yli kaiken - just kun kuvittelen, että kaikki pelittää, niin ei mitään.

Nyt en saa yhtään tuotetta lisättyä tuotevalikkoon, enkä kuva-albumiin kuvia. On tämä vaikeata.

Ja kun ei sitten voi vähempää kiinnostaa tämä perehtyminen.

Hmm, kukahan tekisi sen puolestani :)

Tuotteiden puolelle pitäisi ehdottomasti saada kuva myytävistä kamppeista, kuten esim sähkökäyttöisestä rukista ja karstamyllystä. Käsinkehrätyistä langoista, varvasvälivilloista ja tietysti karstavilloista.

Ai niin ja taljoista sekä turkispohjallisista.

Varvasvälivillalla on vahva ja vanha perimä parannuskeinona, tai oikeastaan käytän mielummin sanontaa että se on terveysvaikutteinen.

Ensinnäkin, jos varpaanvälit on auki, tai kutisevat, niin pieni suikale vaan kääräistään karstavillaa varpaiden väliin,  niin johan paranee. Mutta toissapäivänä sairaalassa vieraillessani kuulin, että äiti kun imettää ja nänni menee rikki, niin silloin suositellaan lampaanlanoliini rasvaa laitettavaksi rintaan. No nyt sitten minulle lampurina tulee mieleen, että miksei äiti voisi laittaa rintaan pienen levyn tätä karitsan villaa?

Ensinnäkin se lämmittää ja siks toiseksi siinä villassa on sitä lanoliinia. Eikös tämä karstavilla sitten samalla suojaisi kylmyyttä vastaan eikä rintatulehdusta silloin tule niin helpolla?

Nyt siis kaikki mammat kokeilemaan meidän ultra ihanaa luomulampaan villaa.

Ystäväni Leena kertoi, että se tehoaa myös herkkiin korviin. Herää kysymys, että onkohan tällä varvasvälivillalla nyt väärä nimi, jos se kerta auttaa ihottumiin sormissa, rintoihin imettämisen tiimoilta, varpaiden välissä ja korvissa.

Mutta, ottakaapa yhteyttä jos ihmevillaa tarvitsette. hei - uusi nimi wonder wool

Niin se on, että kieliä oppii kun puhuu vaan.

Tämä oma sairastamiseni on vienyt sen verran mehuja pois, että työt tökkivät ihan kunnolla, enkä mitään ole saanut aikaiseksi. Toissapäivänä siis olin sairaalassa ja eilen tuntui kun kaikki olisi yhtä juhlaa ja tänään sitten taas on takapakkia, elikkä taidanpa vallata sohvan nurkan. Otan peiton ympärilleni ja virkkaan ihanaa lampaanvillasta tehtyä torkkupeittoa. Nyt pitäisi Leenan olla opettamassa sitä huovutuselukoiden tekoa. Eihän sitä nyt jaksa koko päivää virkata. Tosin sohvalla istuessa voi tietenkin myös kehrätä lankaa.

No ei tässä nyt jaarittelut auta, höyryävä kuppi vihreää teetä odottaa ja vielä kun näkisite, miten ihanasta kupista.

Sain Leenalta eilen tuliaisiksi ihanan lammasmukin ja ihanan ison pankin/purkin, jossa oli samanlaisia lampaiden kuvia. Nyt me kuulemma ollaan samiksia :) jee, kyllä siihen purkkiin hyvin mahtuu päivän myynti markkinoilla.

Ai missä markkinoilla ja mikä myynti? No jos kaikki menee hyvin, niin mehän ampaisemme Myyrmäen markkinoille 28.3 ja myydään lammastuotteita oikein kunnolla. Sielläpä kuulette, miten kaksi lampuria ylistää lammastuotteet maasta taivaaseen. Niin ja jos saamme hyvän paikan, siis katoksen alta, niin silloin minä aion antaa työnäytöksenä langan kehräystä rukilla.

12.3.2010

 No vihdoin ja viimein on minullakin ihkasen omat kotisivut, niin tai ainakin vasta blogi. Kiitos Leenan, päästiin näinkin pitkälle.

Kuva ei vielä ole hollilla, eikä muutkaan sivut vielä jäsennelty oikein, mutta eiköhän tämä tästä ajan kanssa.

Näiden sivujen tekoon tähänkin asti meni niin kauan aikaa, että Leena ei ehtinyt näyttää mitenkä kärsivällinen ihminen tekee neulahuovutuksella kaikenlaista kivaa. blääh. Nyt saan taas odottaa viikon vähintään, ennen kuin sen näen. Kun nuo meidän ajat eivät oikein mene aina yksiin.