Tervetuloa
Onpa kiva jos jaksat vierailla sivuillamme. Minä olen Palomäen emäntä, Riitta Metsola 53 vee äiti, mummu, lampuri, yrittäjä - ja täysin lande elämään hurahtanut maalaisromantikko. Palomäkeä asustaa kanssani, mieheni, isäntä JP ja kolme villiä airendalia, rakkauslapsia sanomme, koska mukana on varmaankin kettuterrieriäkin, ehkä. Ikämme Espoossa asustaneena, päätimme neljä vuotta sitten muuttaa suuntaa. Löysimme tämän pienen tilan Karjalohjalta ja ostimme sen helmikuun 22. 2007. Paikka oli ränsistyneestä ilmeestään huolimatta ihan mielettömän kaunis. Vanhoja isoja tammia ja omenapuita. Marjapensaita ihan hirveästi. 7 rakennusta, 4 ha peltoa, 9 ha metsää ja mieletön pihapiiri. Kaikki surullisuus paljastui, kun lumet lähtivät. Kuinka kukaan voi antaa näin kauniin paikan mennä näin rempalleen. Ensimmäinen vuosi meni roskien pois kuljettamisen parissa enimmäkseen. Tavaraa oli joka paikassa ihan katon rajaan asti, siis kattojen... Tyhjiä pulloja veimme kauppaan yli 1000euron edestä - huhuh. Vähitellen, talojen ulkopinnat saivat uutta maalia pintaan, omenapuita leikkelimme varovasti ja vähän kerrallaan. Puutarhasta löytyi nokkosten seasta lisää marjapensaita ja luumupuitakin. Marja-aroniat saimme tuettua ja viinimarjapensaat leikattua ja tuettua. Viime kesänä oli jo upea sato joka saralla. Ensimmäinen asia mikä tuli mieleeni, kun kevät koitti: " Jos on maatila, pitää olla lampaita" Minä eikä myöskään mieheni tiedetty lampaiden hoidosta mitään. Mutta ainahan voi opiskella ja käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Lampaat ovat tosi makeita tyyppejä. Ihanan terapeuttisia, niin pyyteettömiä ja niin antavia. No, koska lampaista saadaan villaa, päätin myös opetella sen käsittelyä. Ensin räpistelin mummon vanhojen käsikarstojen kanssa, samoin mummon rukin kanssa. No se rukki oli ihan hirveän vaikea kapistus. Kärsimättömänä ihmisenä lupasin pistää sen polttopuiksi, jos ei pian ala lankaa syntymään. Kuukauden opiskelun jälkeen tajusin kuinka homma etenee. No eihän moinen hitaus minulle sopinut, joten ostin sähkökäyttöisen karstamyllyn ja aloitin maahantuonnin, samoin sähkökäyttöinen rukki oli ihana löytö. Ja siitä se villan jatkojalostus sitten alkoi. Kolme vuotta olen sitä opetellut ja loppua ei näy. Villa on jotenkin älyttömän antava materiaali. Käytänkin siitä sanaa TERVEYSVAIKUTTEINEN. En edes tiedä onko se suomea, mutta hällä väliä. Joka tapauksessa, mikäli nyt nämä sivut saamme toimimaan, tulen kertomaan elämästä täällä "keskellä ei mitään ja paljon kaikkea" sekä esittelemään tuotteita ja kertomaan villasta ja lampaista. Yleensäkkin kaikenlaista ja toivottavasti tarpeeksi positiivista, jotta voit ymmärtää miksi lande-elämä on niin ihanaa. Olkaa kärsivällisiä, en ole mikään tietokone-ekspertti. voihan olla etten saa ikinä avattua yhtäkään kuvaa, enkä yhtäkään tuotetta teille. KIITOS JULIALLE, jotta saimme luvan käyttää yllä olevaa kuvaa. Julia, mummunkulta on erittäin hyvä lampaiden hoitaja ja erinomainen apuri tilanteessa kun tilanteessa. Kuva on kesältä 2009, kun Julia pomppi jousikengillä pässyköiden aitauksen edessä. Tilanne oli erittäin koominen, koska joka pomppasulla pässyköiden päät menivät tahdissa ylös ja alas, ylös ja alas yhtä aikaa....
|
